Hyvä sisäilma ei synny ilmaiseksi

Vaalien lähestyessä on kirjoittelu sisäilmasta jälleen kiihtymässä. Kirjoituksissa on käsitelty muun muassa oirekyselyitä oppilaille ja sairaiden koulujen korvaamista uusilla. Yksi asia on kuitenkin toistaiseksi jäänyt vähemmälle huomiolle. Hyvää sisäilmaa voidaan edesauttaa huomattavan yksinkertaisilla asioilla. Nämä asiat ovat rakennusten huolellinen kunnossapito, nykyistä tehokkaampi siivous ja riittävä ilmanvaihto.

Yhtenä yleisenä sisäilman huonontumisen syynä kouluissa on rakenteisiin päässyt kosteus. Kosteusvaurioiden syntymistä voisi ehkäistä huolehtimalla esimerkiksi kattojen kunnosta. Tämä taas vaatii riittävää panostusta kaupungin omistamien rakennusten kunnon valvontaan. Toinen tärkeä asia on siivous. Mikäli sen taso ei ole riittävää, jää lattioille huomattava määrä pölyä hengityselimiä ärsyttämään. Ja viimeisenä ilmanvaihto, jonka tulisi olla päällä koko ajan. Ilmanvaihtoa ei saisi sammuttaa öiksi eikä viikonlopuiksi.

Lisäpanostus siivoukseen, kunnossapitoon ja ilmanvaihtoon ei ole ilmaista. Ymmärrän kaupungin tarpeen säästöihin, mutta mielestäni tässä säästetään vääristä paikoista. Maksaa huomattavasti vähemmän panostaa ennakoivasti rakennusten kuntoon ja siisteyteen, kuin ratkoa näiden seikkojen laiminlyönneistä johtuvia sisäilmaongelmia. Toivonkin tulevalle valtuustolle viisautta budjetoida enemmän varoja hyvään sisäilmaan.

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu

Kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa lauantaina 18.2.2017

 

Nollatoleranssi koulukiusaamiselle ja väkivallalle

Nimittelyä, syrjimistä, lyömistä. Päin naamaa, netissä, kotona, koulussa. Kouluissa esiintyyJukka_m edelleen liian paljon kiusaamista.

Tilanteeseen puuttumisen helpottamiseksi on tehty erilaisia ohjeistuksia, projekteja ja tutkimuksia. On KIVA-koulu hankkeita ja työryhmiä, vertaistukea sekä nettiohjeita. Hyvistä käytänteistä huolimatta liian usein lapsi tai nuori joutuu kärsimään kiusaamisesta. Ongelmia ei huomata ajoissa koulussa tai kotona. Usein lapset ja nuoret eivät puhu vaikeuksista ennen kuin tilanne on jo todella kärjistynyt.

Myös opettajia kiusataan eikä tämä ongelma ole mikään pieni.  Vuosittain kunnille aiheutuu arviolta 20 miljoonan euron kustannukset sairauslomien takia, joille opettajat ovat joutuneet jäämään kiusaamisen, väkivallan ja tapaturmien vuoksi. Tilastojen mukaan noin 10 000 opettajaa joutuu vuosittain väkivallan uhriksi.

Itse näen työsuojeluvaltuutettuna toimiessani jatkuvasti raportteja tilanteista, joissa opettaja on joutunut oppilaan taholta väkivallan kohteeksi. Kiusaamista on vaikeampi tilastoida. Opettajille kiusatuksi tulemisen myöntäminen on kova paikka siinä missä lapsellekin. Häpeän tunne vaivaa ja asia saatetaan pitää salassa. Tämä on väärä strategia. Kiusaaminen, niin lapsen kuin opettajankin, pitää nimenomaan tuoda julkiseksi, jotta siihen voidaan puuttua ja asia korjata.

Jokaisella, niin opettajalla kuin oppilaalla, pitää olla oikeus turvalliseen työpäivään koulussa. Kouluissa pitää pystyä entistä tehokkaammin ehkäisemään kiusaamista ja väkivaltatilanteita. Lasten ja nuorten osalta kodin ja koulun yhteistyötä tulee helpottaa. Vanhemmilla pitää olla riittävä tietous koulujärjestelmästä ja siitä, kuinka asioita hoidetaan. Epäasiallista kohtelua tulee välttää myös aikuisten välisessä kodin ja koulun yhteisessä kanssakäymisessä. Opettajan työnä on kantaa vastuu opetuksesta, kodin tehtävänä kantaa päävastuu kasvatuksesta – molempien tahojen tulee yhtäläisesti kantaa vastuu kiusaamisen kitkemisestä.

Koulumaailmassa nähdään koko kirjo siitä, millaisessa arvomaailmassa tällä hetkellä elämme. Koulukiusaamisen vastaisessa työssä tärkeimmässä asemassa ovat asenteet, jotka opitaan lapsesta lähtien. Jokaisen, niin oppilaan, vanhemman kuin opettajan on kannettava kortensa kekoon ja puututtava kiusaamiseen. Lapsi joka kiusaa koulussa ja jonka toimintaan ei ajoissa puututa, kiusaa aikuisenakin. Työpaikka- ja nettikiusaajien taustalta löytyy varmasti usein taustaa aiemmin koulukiusaajana toimimisesta. Tämä yhteiskunnalle vaarallinen ”urakehitys” on katkaistava mahdollisimman varhain.

Jukka Mölsä opettaja, Vantaa
SDP:n eduskuntavaaliehdokas
Maaliskuussa 2015

Huono sisäilma, huono juttu!

Jukka_sisäilmaJopa kahdessa kolmasosassa kouluja, päiväkoteja ja oppilaitoksia ilmoitetaan esiintyvän sisäilmaongelmia. Kuntiemme rakennuksissa tämä välillä selvästi haiseva ongelma on vaaraksi niin niissä päivittäin työskenteleville työntekijöille, kuin myös seinien sisäpuolella aikaansa viettäville lapsille ja nuorille.

Usein sisäilmaongelmat tulevat esille vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on jo räjähtänyt käsiin. Oppilaat, opettajat ja lapset kärsivät allergioista, altistuvat astmalle, on flunssaa, päänsärkyä ja muita vaivoja. Vasta tämän jälkeen aloitetaan tutkimukset, jotka usein kestävät kuukausia, pahimmassa tapauksessa vuosia. Yksilön kohdalla odottavan aika on pitkä. Edessä saattaa olla siirto väliaikaiseen rakennukseen tai esimerkiksi työpisteen vaihto toiseen toimipaikkaan, jossa sairastumista aiheuttavia tekijöitä ei ole.

Asia on korjattava.

Valtion tehtävä ei ole jättää kuntia yksin selviytymään vanhojen laitosrakennusten korjauskustannuksista. Sisäilmaongelmat ovat olleet esillä jo kauan, ongelmaan ei vain ole puututtu tarpeeksi ponnekkaasti. Hyssyttelyn on nyt syytä loppua. Meillä on lukuisa määrä kouluja ja päiväkotirakennuksia, jotka tarvitsevat pikaisesti päätöksen joko laajasta peruskorjauksesta tai vaihtoehtoisesti uuden rakentamisesta. Tässä heikossa taloudellisessa tilanteessa valtion budjetissa rahanreikiä on varmasti useita muitakin, mutta viimeistää nyt valtion investoinnit – vaikka velkarahalla, koulujen ja päiväkotien kunnostamiseen on tarvittava ja yhteiskunnalle tärkeä teko.

Huono sisäilma on terveysriski. Heidän, jotka sairastuvat työpaikan sisäilmaongelmista johtuen, tulee saada reilu kohtelu ammattinsa takia sairastumisen vuoksi. Korvauskäytäntöjä sisäilmasta sairastuneille tulee tarkastella. Terveellinen työympäristö ja puhdas sisäilma ovat oikeuksia, joiden toteutumiseen meidän on pystyttävä luottamaan.

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu, SDP:n eduskuntavaaliehdokas

maaliskuussa 2015

Väkivalta kouluissa arkea, muutos tilanteeseen saatava

Työpaikkaväkivallalla tarkoitetaan työtehtävien hoitamisen aikana fyysisen väkivallan tai senjukka koululla uhan kohteeksi joutumista. Valitettavan usein opettaja joutuu työpaikallaan työtehtäviä tehdessään tilanteeseen, jossa esiintyy uhkailua, tai jossa jopa opettajan fyysistä koskemattomuutta loukataan lyömällä, potkimalla tai puremalla.

Turvallinen ja terveellinen työympäristö on myös jokaisen opettajan oikeus. Ei ole oikein, että opettaja joutuu toistuvasti työtehtäviä hoitaessa työpaikkaväkivallan kohteeksi oppilaiden suunnalta. Usein nämä mainitut väkivaltatilanteet ja ongelmat eivät ole edes pedagogisin keinoin ratkaistavissa, vaan lapsi tarvitsee toisenlaista ohjausta ja apua elämäänsä tavalla, johon opettajaa ei ole koulutettu. Väkivaltatilanteita ennaltaehkäisevään työhön tarvitaan panostuksia ja ongelmien havaitsemiseen ennakoivasti tulee kiinnittää yhteiskunnassa enemmän huomiota. Täytyy myös uskaltaa myöntää ääneen, että kaikki oppilaat eivät kuulu tavallisen perusopetuksen piiriin, vaan heitä tulee hoitaa ja opettaa toisten ammattilaisten ohjauksessa, jossain muualla kuin tavallisessa luokkahuoneessa.

Opetusalan työolobarometrin 2013 mukaan väkivaltaa kokee joka kymmenes opettaja. Nämä tulokset kertovat karua kieltään. Koulujen turvallisuusasioissa, niin lapsen kuin henkilökuntaan kuuluvien osalta on vakavia puutteita. Koulun tulee olla turvallinen paikka niin oppimiseen kuin siellä työskentelyyn. Älä lyö opea! – kehotus saattaa kuulostaa yksinkertaisuudessaan huvittavalta, mutta on täysin relevantti ja liittyy vahvasti tähän ajankohtaiseen aiheeseen. Jotta opettajat voivat hoitaa työnsä hyvin koulussa, tulee työpaikan olla sellainen, ettei siellä tarvitse pelätä.

Jukka Mölsä, opettaja, vararehtori
Vantaalla, marraskuussa 2014