Mietteitä yhteiskuntasopimuksesta

Jukka MölsäEilen eteemme annettiin neuvottelutulos kauan valmisteilla olleesta yhteiskuntasopimuksesta. Tässä oli sopimus, jonka kaikki tiesivät jo etukäteen sisältävän epämieluisia ja työntekijöiden etuja leikkaavia päätöksiä. Tältä osin emme olleet väärässä.

Suurta kompromissia on mainostettu torjuntavoittona. Minun on kuitenkin vaikeaa nähdä nyt tapahtunutta voittona. Kaikesta huolimatta.

En kiistä talouden heikkoa tilaa. En kiistä vientiteollisuuden vaikeuksia. En kiistä edes julkisen talouden ongelmia velkaantumisesta puhumattakaan. Torjuntavoitto vie ajatuksemme talvisodan selviytymiskamppailuun ja sinne käsite sopiikin. Mutta nyt minua askarruttaa, millaiset mahdollisuudet maan hallituksella olisi ollut toteuttaa pakkolait, joilla työntekijöitä on uhkailtu ja kiristetty lähes koko hallituskauden. Vaikka eräät perustuslakiasiantuntijat näkivät osittain pakkolakipaketin kohtia toteuttamiskelpoisina, totesivat he tämän edellyttävän erityisen huolellista lainvalmistelutyötä. Kuten olemme huomanneet, tässä erityisessä huolellisuudessa ei hallitus ole todellakaan kannuksia kerännyt. Samoin jää testaamatta, millä tavoin pakkolait olisivat olleet ristiriidassa kansainvälisten sopimusten tuomien velvoitteiden kanssa. Toivottavasti myöhemmin ei paljastu työntekijäjärjestöjen taipuneen bluffin ja kiristyksen vyöryn edessä.

Jos torjuntavoitolla tarkoitetaan miehityksen välttämistä, voi ilmaisu olla paremmin perusteltavissa. Vuosilomien leikkaaminen erityisesti naisvaltaisilta ja pienipalkkaisilta aloilta oli pelottava mahdollisuus. Sairaudesta rankaiseminen palkan menetyksellä ei tosin sekään olisi ollut mielestäni oikein. Mutta olisiko hallitus todella ollut valmis kohtaamaan sen korkean poliittisen hinnan, joka tästä olisi vääjäämättä seurannut? Ainakin perussuomalaiset ovat hallituksessa ollessaan karvaasti saaneet oppia, että vaalilupauksia ei kevytmielisesti kannata tuuleen huutaa.

Nyt esitelty yhteiskuntasopimus on työntekijöille todella kallis ratkaisu. Palkat jäädytetään ja samaan aikaan palkansaajien maksuosuudet nousevat 2,05 %. Tämän lisäksi isolta osalta leikataan 30 % lomarahoista, joka merkitsee 1,5 % palkanalennusta. Tähän vielä päälle vuosittaisen työajan pidentäminen 24 tunnilla ja paikallisen sopimisen lisääminen. Tälläkö kilpailukykyloikka saavutetaan ja ostovoimaa parannetaan?

Vielä on varmastikin liian aikaista arvioida ammattiyhdistysliikkeen onnistumista tämänkertaisessa kamppailussa. Pelkään kuitenkin, että lopputulos olisi ollut meille edukkaampi, jos hallituksen bluffipeli olisi katsottu loppuun.

Maaliskuussa 2016

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu (sd)

Uhkaava kirjaus?

jukka_kasvot_2015Tilanne vaatii valppautta! Maan hallitus on muun muassa sopimusoikeuden rajoittamistoimillaan osoittanut, että se on valmis palkansaajien etujen vastaisiin toimenpiteisiin työntekijäjärjestöjen mielipiteitä huomioimatta. Onkin syytä lukea hallitusohjelmaa tapahtuneen valossa, eikä uhkien pohtiminen ole tarpeetonta pessimismiä. Koulutuksen ja kasvatuksen kannalta hallitusohjelman kirjaus tuntuu erityisen uhkaavalta:

”Kuntien henkilöstön kelpoisuusehdot

Yksityiskohtaisista ja kapea-alaisista kelpoisuusvaatimuksista luovutaan. Korostetaan tehtävään valittavan henkilön osaamista. Samalla sitoudutaan keventämään palveluiden henkilöstörakennetta koskevia velvoitteita. Julkisen vallan käyttöön kuuluvien tehtävien kelpoisuusehdot säädetään lainsäädännössä. Muilta osin lainsäädäntötasoisista koulutustasovaatimuksista luovutaan ilman erityisen painavia perusteita. Kelpoisuusehtoja uudistetaan niin, että korkea-asteen koulutusta vaativissa asiantuntijatehtävissä kelpoisuusehto on pääsääntöisesti korkeakoulututkinto. Tehtävät, joissa ei ole lain tai asetuksen tasoisia kelpoisuusvaatimuksia, jätetään myös jatkossa normituksen ulkopuolelle.”

Kirjaus ei sulje opettajia ulkopuolelle. Erityisesti olen huolissani kelpoisuusehdoista rehtoreiden, koulunjohtajien ja päiväkodinjohtajien suhteen. Toivottavasti hallituksen varsin ketteräksi osoittautunut toiminta ei tuota tilannetta, jossa pedagoginen johtaminen voitaisiin jatkossa toteuttaa ilman opettajan pätevyyttä. Väitän, että suomalaisten aikaisemman PISA-menestyksen taustalla on ollut rehtoreiden opettajataustaisuus. Johtamisen tuloksellisuuden kannalta ei ole haitallista, jos on pätevöitynyt ja saanut kokemustakin johtamastaan toiminnasta. Tällaiset toimintaa ymmärtävät johtajat ovat parhaita laadun ja kehittämisen takeita. Tätä ei saa vaarantaa!

On kysyttävä, irtaantuuko johtaminen kouluissa jo nyt liiaksi koulujen arjesta? Yritetäänkö kouluihin tuoda sellaisia liike-elämän käytänteitä ja kielellisiä käsitteitä, jotka kouluihin eivät kuulu? Voiko koulua johtaa ilman opettajakoulutusta? Tiedämme liikeyrityksen päätehtävän ja tiedämme senkin, ettei esimerkiksi koulun päämäärä voi olla sama.

Koulutuksen ja kasvatuksen kannalta kelpoisuusehdot ovat olleet pääsääntöisesti laatua ja toiminnan kehittämistä tukevia. Ei puhuta virtaviivaistamisesta ja normien purkamisesta kun toiminnalla vaarannettaisiin asiantuntevan johtamisen edellytykset. Ja kun liike-elämän johtaminen osoittautuu epäonnistuneeksi koulutuksen ja kasvatuksen kentillä, laskun maksaa veronmaksaja, ei osakkeenomistaja.

Marraskuussa 2015
Jukka Mölsä
opettaja, Vantaa

Vuorotteluvapaan leikkaus karhunpalvelus työhyvinvoinnille!

saksetMaan hallituksen esityksessä kaavaillaan vuorotteluvapaan ehtojen kiristämistä. Jo viime hallitus kiristi ehtoja ja vuorotteluvapaalle pääseminen vaikeutui. Nykyhallitus haluaa kurjistaa työntekijöiden oloja entisestään ja esittää, että vuorotteluvapaan kestoa lyhennetään vuodesta 180 kalenteripäivään, eikä vapaata saisi enää jaksottaa.

Vuorotteluvapaajärjestelmä on ollut työntekijöiden jaksamisen kannalta äärimmäisen hyvä vaihtoehto jättäytyä hetkeksi pois hektisen työelämän pyörteistä. Samaan aikaan sen kautta on pystytty palkkaamaan työttömiä työnhakijoita määräaikaiseen työsuhteeseen, jonka on mahdollistanut työllistyneille pääsyn työelämän pariin.

Vuorotteluvapaan tarkoitus on ollut edistää pitkän työuran tehneiden työntekijöiden jaksamista. Vapaan on voinut käyttää esimerkiksi leväten ja akkuja ladaten, tai sitä on voinut käyttää itsensä kehittämiseen opiskellen ja harrastaen. Nyt tämä vaihtoehto, joka nimenomaan edesauttaa jaksamista työelämän parissa, ollaan viemässä yhä kauemmas ja harvempien ulottumattomiin. Säästöjä tavoitellessa on mielestäni väärin säästää nimenomaan tuottavuutta tukevista toimista, kuten vuorotteluvapaasta.

Työnantajat ja maan hallitus puhuvat jatkuvasti siitä, kuinka ihmisten työuria pitäisi pystyä jatkamaan entisestään. Eläkeiät nousevat, työmaailman paineet kasvavat ja vaatimukset kovenevat. Näihin syihin peilaten onkin täysin käsittämätöntä, kuinka tämäkin järjestelmä, joka on selkeästi tarkoitettu lisäämään työntekijöiden jaksamista, ollaan valmiita lähes romuttamaan.

Lokakuussa 2015

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu (sd).

 

Tasa-arvo on kiinni asenteesta

_MG_6749-1500pxSunnuntaina 8.3. vietetään jälleen kansainvälistä naistenpäivää, jonka YK on aikoinaan nimittänyt naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi.  Vaikka Suomessa naisten ja miesten välinen tasa-arvo toteutuukin monien mittareiden mukaan hyvin, on kuitenkin yksi asia, mistä mekään emme voi yhteiskuntana olla ylpeitä.  Jopa Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa miesten ja naisten väliset palkkaerot ovat suuret. Vaikka työmarkkinoilla samasta työstä maksetaankin yleisesti ottaen sama palkka, on naisten euro edelleen vain noin 82 senttiä miesten eurosta.  Vuoden 2012 Tilastokeskuksen lukujen perusteella, naiset saavat keskimäärin joka kuukausi 590 euroa vähemmän palkkaa kuin miehet. Tämä on epäkohta, joka vaatii korjaamista.

Tasa-arvon edistäminen työelämässä ja palkkauksessa on kiinni asenteista. Asenteisiin voidaan vaikuttaa koulutuksella. Tasa-arvoisemman työelämän ja palkkatasa-arvon saavuttamisen yhtenä edellytyksenä voidaan nähdä myös naisten korkean koulutustason säilyttäminen ja edistäminen. Laadukas ja ilmainen koulutusmahdollisuus on monissa maissa pelkkä haave. Suomessa se on täyttä totta, ja joka omalta osaltaan vahvistaa yhdenvertaisuutta ja ihmisten välistä yhdenvertaisuutta.  Askeleita kohti tasa-arvoisempaa työelämää voidaan ottaa myös kouluissa. Riittävä työelämätietouden jakaminen sekä tuki koulutus- ja uravalintoihin kuunnellen yksilöitä ja katsomatta sukupuoleen, vahvistavat ja monimuotoistavat työmarkkinoita.  Kun tähän lisätään vielä aito tahto muuttaa vääryys ja oikea asenne tasa-arvon puolesta tehtävien ratkaisujen eteen, voimme me Suomessa aidosti päästä tilanteeseen, jossa naisen euro on oikeasti kokonainen euro.

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu ja kansanedustajaehdokas 2015

maaliskuussa 2015