Mietteitä yhteiskuntasopimuksesta

Jukka MölsäEilen eteemme annettiin neuvottelutulos kauan valmisteilla olleesta yhteiskuntasopimuksesta. Tässä oli sopimus, jonka kaikki tiesivät jo etukäteen sisältävän epämieluisia ja työntekijöiden etuja leikkaavia päätöksiä. Tältä osin emme olleet väärässä.

Suurta kompromissia on mainostettu torjuntavoittona. Minun on kuitenkin vaikeaa nähdä nyt tapahtunutta voittona. Kaikesta huolimatta.

En kiistä talouden heikkoa tilaa. En kiistä vientiteollisuuden vaikeuksia. En kiistä edes julkisen talouden ongelmia velkaantumisesta puhumattakaan. Torjuntavoitto vie ajatuksemme talvisodan selviytymiskamppailuun ja sinne käsite sopiikin. Mutta nyt minua askarruttaa, millaiset mahdollisuudet maan hallituksella olisi ollut toteuttaa pakkolait, joilla työntekijöitä on uhkailtu ja kiristetty lähes koko hallituskauden. Vaikka eräät perustuslakiasiantuntijat näkivät osittain pakkolakipaketin kohtia toteuttamiskelpoisina, totesivat he tämän edellyttävän erityisen huolellista lainvalmistelutyötä. Kuten olemme huomanneet, tässä erityisessä huolellisuudessa ei hallitus ole todellakaan kannuksia kerännyt. Samoin jää testaamatta, millä tavoin pakkolait olisivat olleet ristiriidassa kansainvälisten sopimusten tuomien velvoitteiden kanssa. Toivottavasti myöhemmin ei paljastu työntekijäjärjestöjen taipuneen bluffin ja kiristyksen vyöryn edessä.

Jos torjuntavoitolla tarkoitetaan miehityksen välttämistä, voi ilmaisu olla paremmin perusteltavissa. Vuosilomien leikkaaminen erityisesti naisvaltaisilta ja pienipalkkaisilta aloilta oli pelottava mahdollisuus. Sairaudesta rankaiseminen palkan menetyksellä ei tosin sekään olisi ollut mielestäni oikein. Mutta olisiko hallitus todella ollut valmis kohtaamaan sen korkean poliittisen hinnan, joka tästä olisi vääjäämättä seurannut? Ainakin perussuomalaiset ovat hallituksessa ollessaan karvaasti saaneet oppia, että vaalilupauksia ei kevytmielisesti kannata tuuleen huutaa.

Nyt esitelty yhteiskuntasopimus on työntekijöille todella kallis ratkaisu. Palkat jäädytetään ja samaan aikaan palkansaajien maksuosuudet nousevat 2,05 %. Tämän lisäksi isolta osalta leikataan 30 % lomarahoista, joka merkitsee 1,5 % palkanalennusta. Tähän vielä päälle vuosittaisen työajan pidentäminen 24 tunnilla ja paikallisen sopimisen lisääminen. Tälläkö kilpailukykyloikka saavutetaan ja ostovoimaa parannetaan?

Vielä on varmastikin liian aikaista arvioida ammattiyhdistysliikkeen onnistumista tämänkertaisessa kamppailussa. Pelkään kuitenkin, että lopputulos olisi ollut meille edukkaampi, jos hallituksen bluffipeli olisi katsottu loppuun.

Maaliskuussa 2016

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu (sd)