Edunvalvonnalla on vaikutusta

Vantaan kaupunginhallitus hyväksyi 16.11.2015 vuoden 2016 talousarvion. Uhkana oli, että kaupunki hyödyntäisi hallituksen toiminnan mahdollistamaa suhdeluvun heikennystä ja subjektiivisen päivähoito-oikeudesta luopumista talouden asettamien haasteiden vuoksi. Onneksi valtuusto päätti estää ylisuurten varhaiskasvatusryhmien muodostumisen. Valitettavasti valtuusto ei turvannut lapsen subjektiivista oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Silti en voi olla kiittämättä VLY:n erittäin aktiivista budjettivaikuttamista. Yhdistys teki puheenjohtaja etunenässä kaupunginvaltuutetut hyvin tavoittanutta ja menestyksellistä lobbausta. Toiminnalla tulokset saavutetaan.

EU-komission julkaisemasta seurantaraportistakin saamme tukea, kun esitämme, että varhaiskasvatuksen leikkaukset tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Jotta vältämme ”koulutuksellisen köyhyyden” eli tilanteen, jossa yhä suurempi osuus nuorista ei saavuta koulutusjärjestelmälle asetettuja vähimmäistavoitteita. Kun komission julkaisemassa raportissa vielä moititaan Suomea poikien tyttöjä heikommasta koulumenestyksestä ja maahanmuuttajataustaisten nuorten heikosta koulumenestyksestä suhteessa valtaväestöön, on pätevän korkeakoulutetun lastentarhanopettajan ammattitaidolle tilausta.

Vantaalla varhaiskasvatuksen haasteet ovat poikkeuksellisen suuria. Sitä suuremmalla syyllä meillä ei ole varaa epäonnistua syrjäytymisen ehkäisyssä ja kotouttamisessa. Se, että meillä valmistava opetus alkaa jo esiopetuksessa, tuo merkittävää etua maahanmuuttajataustaiselle lapselle koko loppuelämäksi. Ja Vantaan malli esiopetuksen ja valmistavan opetuksen yhdistämisestä kelpaa muille malliksi. Ihmettelen, kuinka muilla on varaa olla vastaavaa toimintatapaa vailla.

Tätä kirjoittaessani perustuslakivaliokunta toivottavasti pohtii subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamista hyvin kriittisesti, ja lapsen etua unohtamatta. Ainakaan LTOL:n ja OAJ:n tiedottamista seuraavalle, päättäjät eivät voi päätöksiään tiedonpuutteella perustella. Vaikka en ole tyytyväinen Vantaan kaupunginvaltuuston päätökseen olla turvaamatta lapsen ja yhteiskunnan edun mukaista varhaiskasvatusta kaikille lapsille vanhempien tilanteesta riippumatta, toivon ettei hallitus enempää tuota lyhytnäköisiä leikkausmahdollisuuksia, joita kuntapäättäjien voi olla vaikea vastustaa samaisen hallituksen kiristäessä kuntien rahoitusta.

Kuva:www.vantaa.fi
Kuva:www.vantaa.fi

Voimme kaikesta huolimatta tulkita, että valtuutetuilla oli kykyä ja tahtoa nähdä niin varhaiskasvatuksen, alkuopetuksen ja perusopetuksen palvelut kaupungin kannalta erityisen tärkeinä. Tämä antaa uskoa OAJ paikallisen vaikuttamistyön merkitykselle ja kannustaa jatkamaan toimintaa kehittäen. Kannattaa vastaisuudessakin ylläpitää ja luoda suhteita virkamiesten ohella opetuslautakunnan, kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen suuntaan. Tarve ei tule poistumaan.

 

marraskuussa 2015

Jukka Mölsä
OAJ:n Vantaan paikallisyhdistyksen pj.
Kaupunginvaltuutettu

Uhkaava kirjaus?

jukka_kasvot_2015Tilanne vaatii valppautta! Maan hallitus on muun muassa sopimusoikeuden rajoittamistoimillaan osoittanut, että se on valmis palkansaajien etujen vastaisiin toimenpiteisiin työntekijäjärjestöjen mielipiteitä huomioimatta. Onkin syytä lukea hallitusohjelmaa tapahtuneen valossa, eikä uhkien pohtiminen ole tarpeetonta pessimismiä. Koulutuksen ja kasvatuksen kannalta hallitusohjelman kirjaus tuntuu erityisen uhkaavalta:

”Kuntien henkilöstön kelpoisuusehdot

Yksityiskohtaisista ja kapea-alaisista kelpoisuusvaatimuksista luovutaan. Korostetaan tehtävään valittavan henkilön osaamista. Samalla sitoudutaan keventämään palveluiden henkilöstörakennetta koskevia velvoitteita. Julkisen vallan käyttöön kuuluvien tehtävien kelpoisuusehdot säädetään lainsäädännössä. Muilta osin lainsäädäntötasoisista koulutustasovaatimuksista luovutaan ilman erityisen painavia perusteita. Kelpoisuusehtoja uudistetaan niin, että korkea-asteen koulutusta vaativissa asiantuntijatehtävissä kelpoisuusehto on pääsääntöisesti korkeakoulututkinto. Tehtävät, joissa ei ole lain tai asetuksen tasoisia kelpoisuusvaatimuksia, jätetään myös jatkossa normituksen ulkopuolelle.”

Kirjaus ei sulje opettajia ulkopuolelle. Erityisesti olen huolissani kelpoisuusehdoista rehtoreiden, koulunjohtajien ja päiväkodinjohtajien suhteen. Toivottavasti hallituksen varsin ketteräksi osoittautunut toiminta ei tuota tilannetta, jossa pedagoginen johtaminen voitaisiin jatkossa toteuttaa ilman opettajan pätevyyttä. Väitän, että suomalaisten aikaisemman PISA-menestyksen taustalla on ollut rehtoreiden opettajataustaisuus. Johtamisen tuloksellisuuden kannalta ei ole haitallista, jos on pätevöitynyt ja saanut kokemustakin johtamastaan toiminnasta. Tällaiset toimintaa ymmärtävät johtajat ovat parhaita laadun ja kehittämisen takeita. Tätä ei saa vaarantaa!

On kysyttävä, irtaantuuko johtaminen kouluissa jo nyt liiaksi koulujen arjesta? Yritetäänkö kouluihin tuoda sellaisia liike-elämän käytänteitä ja kielellisiä käsitteitä, jotka kouluihin eivät kuulu? Voiko koulua johtaa ilman opettajakoulutusta? Tiedämme liikeyrityksen päätehtävän ja tiedämme senkin, ettei esimerkiksi koulun päämäärä voi olla sama.

Koulutuksen ja kasvatuksen kannalta kelpoisuusehdot ovat olleet pääsääntöisesti laatua ja toiminnan kehittämistä tukevia. Ei puhuta virtaviivaistamisesta ja normien purkamisesta kun toiminnalla vaarannettaisiin asiantuntevan johtamisen edellytykset. Ja kun liike-elämän johtaminen osoittautuu epäonnistuneeksi koulutuksen ja kasvatuksen kentillä, laskun maksaa veronmaksaja, ei osakkeenomistaja.

Marraskuussa 2015
Jukka Mölsä
opettaja, Vantaa