Uhkaava kirjaus?

jukka_kasvot_2015Tilanne vaatii valppautta! Maan hallitus on muun muassa sopimusoikeuden rajoittamistoimillaan osoittanut, että se on valmis palkansaajien etujen vastaisiin toimenpiteisiin työntekijäjärjestöjen mielipiteitä huomioimatta. Onkin syytä lukea hallitusohjelmaa tapahtuneen valossa, eikä uhkien pohtiminen ole tarpeetonta pessimismiä. Koulutuksen ja kasvatuksen kannalta hallitusohjelman kirjaus tuntuu erityisen uhkaavalta:

”Kuntien henkilöstön kelpoisuusehdot

Yksityiskohtaisista ja kapea-alaisista kelpoisuusvaatimuksista luovutaan. Korostetaan tehtävään valittavan henkilön osaamista. Samalla sitoudutaan keventämään palveluiden henkilöstörakennetta koskevia velvoitteita. Julkisen vallan käyttöön kuuluvien tehtävien kelpoisuusehdot säädetään lainsäädännössä. Muilta osin lainsäädäntötasoisista koulutustasovaatimuksista luovutaan ilman erityisen painavia perusteita. Kelpoisuusehtoja uudistetaan niin, että korkea-asteen koulutusta vaativissa asiantuntijatehtävissä kelpoisuusehto on pääsääntöisesti korkeakoulututkinto. Tehtävät, joissa ei ole lain tai asetuksen tasoisia kelpoisuusvaatimuksia, jätetään myös jatkossa normituksen ulkopuolelle.”

Kirjaus ei sulje opettajia ulkopuolelle. Erityisesti olen huolissani kelpoisuusehdoista rehtoreiden, koulunjohtajien ja päiväkodinjohtajien suhteen. Toivottavasti hallituksen varsin ketteräksi osoittautunut toiminta ei tuota tilannetta, jossa pedagoginen johtaminen voitaisiin jatkossa toteuttaa ilman opettajan pätevyyttä. Väitän, että suomalaisten aikaisemman PISA-menestyksen taustalla on ollut rehtoreiden opettajataustaisuus. Johtamisen tuloksellisuuden kannalta ei ole haitallista, jos on pätevöitynyt ja saanut kokemustakin johtamastaan toiminnasta. Tällaiset toimintaa ymmärtävät johtajat ovat parhaita laadun ja kehittämisen takeita. Tätä ei saa vaarantaa!

On kysyttävä, irtaantuuko johtaminen kouluissa jo nyt liiaksi koulujen arjesta? Yritetäänkö kouluihin tuoda sellaisia liike-elämän käytänteitä ja kielellisiä käsitteitä, jotka kouluihin eivät kuulu? Voiko koulua johtaa ilman opettajakoulutusta? Tiedämme liikeyrityksen päätehtävän ja tiedämme senkin, ettei esimerkiksi koulun päämäärä voi olla sama.

Koulutuksen ja kasvatuksen kannalta kelpoisuusehdot ovat olleet pääsääntöisesti laatua ja toiminnan kehittämistä tukevia. Ei puhuta virtaviivaistamisesta ja normien purkamisesta kun toiminnalla vaarannettaisiin asiantuntevan johtamisen edellytykset. Ja kun liike-elämän johtaminen osoittautuu epäonnistuneeksi koulutuksen ja kasvatuksen kentillä, laskun maksaa veronmaksaja, ei osakkeenomistaja.

Marraskuussa 2015
Jukka Mölsä
opettaja, Vantaa

Luokkakoolla on merkitystä

Vantaallakin on viime vuosina saatu kiittää opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää erityisavustusta perusopetuksen opetusryhmien pienentämiseen. Luokkakoot pienenivät ja ylisuurten luokkien määrä putosi kolmannekseen. Nyt maan hallitus on esittämässä vuoden 2016 budjettiin mittavia leikkauksia koulutukseen, vaarana on myös menettää kyseinen erityisavustus.

Mitkä ovat vantaalaisten päättäjien vaihtoehdot? Jos kaupungin opetustoimen budjettiin syntyvää vajetta ei täytetä, on jatkossa yhä enemmän suuria luokkia ja yhä vähemmän opettajan aikaa yksittäiselle oppilaalle.

Haluammeko kaikki oppilaat edelleenkin lähikouluihin? Haluammeko, että kaikki oppivat? Ryhmäkoolla on merkitystä opetuksessa.  Pienet ryhmäkoot tukevat niin heikoimmista oloista tulevien oppilaiden oppimista, mutta kaventavat myös tyttöjen ja poikien oppimiseroja. Vantaalla on paljon, ja jatkossa yhä enemmän, maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Uskooko kukaan vakavissaan suurempien ryhmäkokojen auttavan heidän oppimistaan ja integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan?

Vantaan kaupungin talouden tasapainottamiseksi tehdyt päätökset eivät ole olleet helppoja valtuutetuille. Nyt on kuitenkin pelissä muutakin kuin kilometri lisää koulumatkaan jollakin yksittäisellä alueella. Rahojen puuttuessa ja ryhmäkokojen kasvaessa kärsivät kaupungin kaikki koululaiset. Tätä ei mielestäni voi hyväksyä.

Vantaan kaupungin tulevan syksyn budjettiväännössä tulee huomioida ja varautua hallituksen kaavailemiin koulutusleikkauksiin. Vantaan sivistystoimen budjetista tulee löytyä rahaa myös jatkossa turvaamaan maltilliset ryhmäkoot opetuksessa. Toivon, että mahdollisimman moni valtuutettu on samaa mieltä kanssani puolueeseen katsomatta.

Elokuussa 2015

Jukka Mölsä
kaupunginvaltuutettu (sd)
opettaja

 

Nollatoleranssi koulukiusaamiselle ja väkivallalle

Nimittelyä, syrjimistä, lyömistä. Päin naamaa, netissä, kotona, koulussa. Kouluissa esiintyyJukka_m edelleen liian paljon kiusaamista.

Tilanteeseen puuttumisen helpottamiseksi on tehty erilaisia ohjeistuksia, projekteja ja tutkimuksia. On KIVA-koulu hankkeita ja työryhmiä, vertaistukea sekä nettiohjeita. Hyvistä käytänteistä huolimatta liian usein lapsi tai nuori joutuu kärsimään kiusaamisesta. Ongelmia ei huomata ajoissa koulussa tai kotona. Usein lapset ja nuoret eivät puhu vaikeuksista ennen kuin tilanne on jo todella kärjistynyt.

Myös opettajia kiusataan eikä tämä ongelma ole mikään pieni.  Vuosittain kunnille aiheutuu arviolta 20 miljoonan euron kustannukset sairauslomien takia, joille opettajat ovat joutuneet jäämään kiusaamisen, väkivallan ja tapaturmien vuoksi. Tilastojen mukaan noin 10 000 opettajaa joutuu vuosittain väkivallan uhriksi.

Itse näen työsuojeluvaltuutettuna toimiessani jatkuvasti raportteja tilanteista, joissa opettaja on joutunut oppilaan taholta väkivallan kohteeksi. Kiusaamista on vaikeampi tilastoida. Opettajille kiusatuksi tulemisen myöntäminen on kova paikka siinä missä lapsellekin. Häpeän tunne vaivaa ja asia saatetaan pitää salassa. Tämä on väärä strategia. Kiusaaminen, niin lapsen kuin opettajankin, pitää nimenomaan tuoda julkiseksi, jotta siihen voidaan puuttua ja asia korjata.

Jokaisella, niin opettajalla kuin oppilaalla, pitää olla oikeus turvalliseen työpäivään koulussa. Kouluissa pitää pystyä entistä tehokkaammin ehkäisemään kiusaamista ja väkivaltatilanteita. Lasten ja nuorten osalta kodin ja koulun yhteistyötä tulee helpottaa. Vanhemmilla pitää olla riittävä tietous koulujärjestelmästä ja siitä, kuinka asioita hoidetaan. Epäasiallista kohtelua tulee välttää myös aikuisten välisessä kodin ja koulun yhteisessä kanssakäymisessä. Opettajan työnä on kantaa vastuu opetuksesta, kodin tehtävänä kantaa päävastuu kasvatuksesta – molempien tahojen tulee yhtäläisesti kantaa vastuu kiusaamisen kitkemisestä.

Koulumaailmassa nähdään koko kirjo siitä, millaisessa arvomaailmassa tällä hetkellä elämme. Koulukiusaamisen vastaisessa työssä tärkeimmässä asemassa ovat asenteet, jotka opitaan lapsesta lähtien. Jokaisen, niin oppilaan, vanhemman kuin opettajan on kannettava kortensa kekoon ja puututtava kiusaamiseen. Lapsi joka kiusaa koulussa ja jonka toimintaan ei ajoissa puututa, kiusaa aikuisenakin. Työpaikka- ja nettikiusaajien taustalta löytyy varmasti usein taustaa aiemmin koulukiusaajana toimimisesta. Tämä yhteiskunnalle vaarallinen ”urakehitys” on katkaistava mahdollisimman varhain.

Jukka Mölsä opettaja, Vantaa
SDP:n eduskuntavaaliehdokas
Maaliskuussa 2015

Huono sisäilma, huono juttu!

Jukka_sisäilmaJopa kahdessa kolmasosassa kouluja, päiväkoteja ja oppilaitoksia ilmoitetaan esiintyvän sisäilmaongelmia. Kuntiemme rakennuksissa tämä välillä selvästi haiseva ongelma on vaaraksi niin niissä päivittäin työskenteleville työntekijöille, kuin myös seinien sisäpuolella aikaansa viettäville lapsille ja nuorille.

Usein sisäilmaongelmat tulevat esille vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on jo räjähtänyt käsiin. Oppilaat, opettajat ja lapset kärsivät allergioista, altistuvat astmalle, on flunssaa, päänsärkyä ja muita vaivoja. Vasta tämän jälkeen aloitetaan tutkimukset, jotka usein kestävät kuukausia, pahimmassa tapauksessa vuosia. Yksilön kohdalla odottavan aika on pitkä. Edessä saattaa olla siirto väliaikaiseen rakennukseen tai esimerkiksi työpisteen vaihto toiseen toimipaikkaan, jossa sairastumista aiheuttavia tekijöitä ei ole.

Asia on korjattava.

Valtion tehtävä ei ole jättää kuntia yksin selviytymään vanhojen laitosrakennusten korjauskustannuksista. Sisäilmaongelmat ovat olleet esillä jo kauan, ongelmaan ei vain ole puututtu tarpeeksi ponnekkaasti. Hyssyttelyn on nyt syytä loppua. Meillä on lukuisa määrä kouluja ja päiväkotirakennuksia, jotka tarvitsevat pikaisesti päätöksen joko laajasta peruskorjauksesta tai vaihtoehtoisesti uuden rakentamisesta. Tässä heikossa taloudellisessa tilanteessa valtion budjetissa rahanreikiä on varmasti useita muitakin, mutta viimeistää nyt valtion investoinnit – vaikka velkarahalla, koulujen ja päiväkotien kunnostamiseen on tarvittava ja yhteiskunnalle tärkeä teko.

Huono sisäilma on terveysriski. Heidän, jotka sairastuvat työpaikan sisäilmaongelmista johtuen, tulee saada reilu kohtelu ammattinsa takia sairastumisen vuoksi. Korvauskäytäntöjä sisäilmasta sairastuneille tulee tarkastella. Terveellinen työympäristö ja puhdas sisäilma ovat oikeuksia, joiden toteutumiseen meidän on pystyttävä luottamaan.

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu, SDP:n eduskuntavaaliehdokas

maaliskuussa 2015

Laadukasta koulutusta saadaan säällisellä kohtelulla

_MG_6060-2000pxVantaa, osana myös muita pääkaupunkiseudun kuntia, on tekemässä isoa muutosta liittyen opettajien rekrytointiin ja palkkaamiseen syksyisin. Tarkoituksena on, ettei ensi syksynä työsuhteensa aloittaville opettajille makseta lainkaan palkkaa lukuvuoden kahdelta ensimmäiseltä viikolta.

Pahimmillaan on mahdollista, että oppilasta opettaa jokaisen lukukauden alussa opettaja, joka ei ole voinut, nyt tulleen palkkausajankohdan heikennyksen vuoksi, perehtyä oppilaan ja luokan tilanteeseen. Tämän estää lakikin. Voiko oppilaiden allergioita, diabetesta ja muita erityistarpeita jättää yrityksen ja erehdyksen kautta tuurin varaan esimerkiksi syyslukukauden ensimmäisille viikoille? Opetustyö on pitkäjänteistä toimintaa, joka vaikuttaa oppilaan koko loppuelämään. Kuka vanhempi oikeasti haluaa, että pahimmillaan heidän lapsiaan vuosi toisensa jälkeen opettaa opettaja, joka ei ole lukukauden alussa lainkaan perehtynyt luokkansa oppilaiden tarpeisiin.

Kuvitelma opettajien erityisen turvatusta asemasta työelämässä ei pidä paikkaansa.  Pätkätyöt ovat kouluttautuneidenkin opettajien arkea.  Tosin tämäkin vain onnekkaimmilla. Suomessa on tuhansia työttömiä opettajia.  Kuntien hankalien taloustilanteiden vuoksi, uusien opettajavirkojen perustaminen kouluihin on käynyt harvinaiseksi. Tämä on aiheuttanut sen, että määräaikaisia tuntiopettajia käytetään yhä enemmän ja enemmän. Miten tämänkaltainen toiminta edistää lasten ja nuorten laadukasta opetusta ja koulutusta? Onko vain ajan kysymys, että seuraavaksi aletaan säästösyistä palkkaamaan pätevien opettajien sijasta epäpäteviä?

 

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu ja kansanedustajaehdokas

Tammikuussa 2015

Aikuisopiston kärsimysnäytelmä – kilpailutuksen hintana toiminnan laadun heikkeneminen?

Vantaan aikuisopisto on usean vuoden ajan ollut merkittävä maahanmuuttajien koulutuksen järjestäjä. Aikuisopisto on hoitanut niin maahanmuuttajien starttikoulutusta, valmistavaa- ja perusopetusta ja työvoimapoliittista koulutusta mukaan lukien suomen kielen kursseja. Opettajina aikuisopistossa on ollut päteviä alansa ammattilaisia, joiden työehdot ovat noudattaneet yleistä opetusalan linjaa.

Laki kotoutumisen edistämisestä edellyttää, että maahanmuuttajille järjestetään suomen tai ruotsin kielen koulutusta kotoutumiskoulutuksena. Vastuu on jaettu TE-hallinnon ja kunnan välillä ja se jakautuu monen toimijan vastuualueelle. Valtio rahoittaa koulutuksen ja ELY-keskus valitsee kilpailutuksen perusteella alueen kouluttajat eli siis Vantaalla esimerkiksi aikuisopiston.

Näyttää pahasti siltä, että ensi vuonna kaikki on toisin.

On nimittäin käynyt niin, että kilpailutukseen osallistuneista toimijoista eräs oli tehnyt oman tarjouksensa koulutuksen järjestämisestä paljon halvemmalla päivähinnalla kuin Vantaan aikuisopisto. Ja tuo tarjous on tietenkin kilpailuttajalle mieleisempi.

On kummallista, että kilpailutus koulutuksen tuottajasta voidaan ylipäätään järjestää valitsematta toiminnan laatua tärkeimmäksi kriteeriksi. Kuka uskoo alhaisimman hinnan tarkoittavan parasta tuotetta tai palvelua?

Kukaan ei varmasti voi kiistää sitä, etteikö Vantaan aikuisopisto omalla kokemuksellaan ja työpanoksellaan olisi alueella täysin kiistatta ammattitaitoisin maahanmuuttajaopetuksen järjestäjä, joka omalla työskentelyllään on vaikuttanut vahvasti Vantaan kaupungin monikulttuurisuusstrategioihin ja alueella asuvien maahanmuuttajien kotoutumiseen. Vantaan aikuisopistolla on ollut poikkeuksellisen monipuolinen tehtäväkenttä maahanmuuttajien koulutuksen järjestämisessä.

Nyt vaarana on sen lisäksi, että aikuisopistolla maahanmuuttajien koulutuksen parissa työskennelleiden opettajien palvelussuhteet ovat vaakalaudalla menetetyn koulutusoikeuden vuoksi myös, että koko kotoutumisen edistämiseen tähdännyt kaupungin strateginen työ täytyy aloittaa uudelleen, koska vanhat hyväksi havaitut toimintamallit eivät enää päde uuden toimijan tullessa kuvioihin.

Pahimmillaan käy niin, että aikuisopiston arvokas työ ja vuosien aikana tekemät satsaukset niin henkilöstöön kuin koulutuksen laatuun lakaistaan nyt maton alle aika alta yksikön, jotta yhteistyö uuden toimijan kanssa voidaan aloittaa. Ei hyvä kehityssuunta, ei todellakaan.

 

Joulukuussa 2014

Jukka Mölsä, opettaja, vararehtori

Väkivalta kouluissa arkea, muutos tilanteeseen saatava

Työpaikkaväkivallalla tarkoitetaan työtehtävien hoitamisen aikana fyysisen väkivallan tai senjukka koululla uhan kohteeksi joutumista. Valitettavan usein opettaja joutuu työpaikallaan työtehtäviä tehdessään tilanteeseen, jossa esiintyy uhkailua, tai jossa jopa opettajan fyysistä koskemattomuutta loukataan lyömällä, potkimalla tai puremalla.

Turvallinen ja terveellinen työympäristö on myös jokaisen opettajan oikeus. Ei ole oikein, että opettaja joutuu toistuvasti työtehtäviä hoitaessa työpaikkaväkivallan kohteeksi oppilaiden suunnalta. Usein nämä mainitut väkivaltatilanteet ja ongelmat eivät ole edes pedagogisin keinoin ratkaistavissa, vaan lapsi tarvitsee toisenlaista ohjausta ja apua elämäänsä tavalla, johon opettajaa ei ole koulutettu. Väkivaltatilanteita ennaltaehkäisevään työhön tarvitaan panostuksia ja ongelmien havaitsemiseen ennakoivasti tulee kiinnittää yhteiskunnassa enemmän huomiota. Täytyy myös uskaltaa myöntää ääneen, että kaikki oppilaat eivät kuulu tavallisen perusopetuksen piiriin, vaan heitä tulee hoitaa ja opettaa toisten ammattilaisten ohjauksessa, jossain muualla kuin tavallisessa luokkahuoneessa.

Opetusalan työolobarometrin 2013 mukaan väkivaltaa kokee joka kymmenes opettaja. Nämä tulokset kertovat karua kieltään. Koulujen turvallisuusasioissa, niin lapsen kuin henkilökuntaan kuuluvien osalta on vakavia puutteita. Koulun tulee olla turvallinen paikka niin oppimiseen kuin siellä työskentelyyn. Älä lyö opea! – kehotus saattaa kuulostaa yksinkertaisuudessaan huvittavalta, mutta on täysin relevantti ja liittyy vahvasti tähän ajankohtaiseen aiheeseen. Jotta opettajat voivat hoitaa työnsä hyvin koulussa, tulee työpaikan olla sellainen, ettei siellä tarvitse pelätä.

Jukka Mölsä, opettaja, vararehtori
Vantaalla, marraskuussa 2014