Luokkakoolla on merkitystä

Vantaallakin on viime vuosina saatu kiittää opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää erityisavustusta perusopetuksen opetusryhmien pienentämiseen. Luokkakoot pienenivät ja ylisuurten luokkien määrä putosi kolmannekseen. Nyt maan hallitus on esittämässä vuoden 2016 budjettiin mittavia leikkauksia koulutukseen, vaarana on myös menettää kyseinen erityisavustus.

Mitkä ovat vantaalaisten päättäjien vaihtoehdot? Jos kaupungin opetustoimen budjettiin syntyvää vajetta ei täytetä, on jatkossa yhä enemmän suuria luokkia ja yhä vähemmän opettajan aikaa yksittäiselle oppilaalle.

Haluammeko kaikki oppilaat edelleenkin lähikouluihin? Haluammeko, että kaikki oppivat? Ryhmäkoolla on merkitystä opetuksessa.  Pienet ryhmäkoot tukevat niin heikoimmista oloista tulevien oppilaiden oppimista, mutta kaventavat myös tyttöjen ja poikien oppimiseroja. Vantaalla on paljon, ja jatkossa yhä enemmän, maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Uskooko kukaan vakavissaan suurempien ryhmäkokojen auttavan heidän oppimistaan ja integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan?

Vantaan kaupungin talouden tasapainottamiseksi tehdyt päätökset eivät ole olleet helppoja valtuutetuille. Nyt on kuitenkin pelissä muutakin kuin kilometri lisää koulumatkaan jollakin yksittäisellä alueella. Rahojen puuttuessa ja ryhmäkokojen kasvaessa kärsivät kaupungin kaikki koululaiset. Tätä ei mielestäni voi hyväksyä.

Vantaan kaupungin tulevan syksyn budjettiväännössä tulee huomioida ja varautua hallituksen kaavailemiin koulutusleikkauksiin. Vantaan sivistystoimen budjetista tulee löytyä rahaa myös jatkossa turvaamaan maltilliset ryhmäkoot opetuksessa. Toivon, että mahdollisimman moni valtuutettu on samaa mieltä kanssani puolueeseen katsomatta.

Elokuussa 2015

Jukka Mölsä
kaupunginvaltuutettu (sd)
opettaja

 

Huono sisäilma, huono juttu!

Jukka_sisäilmaJopa kahdessa kolmasosassa kouluja, päiväkoteja ja oppilaitoksia ilmoitetaan esiintyvän sisäilmaongelmia. Kuntiemme rakennuksissa tämä välillä selvästi haiseva ongelma on vaaraksi niin niissä päivittäin työskenteleville työntekijöille, kuin myös seinien sisäpuolella aikaansa viettäville lapsille ja nuorille.

Usein sisäilmaongelmat tulevat esille vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on jo räjähtänyt käsiin. Oppilaat, opettajat ja lapset kärsivät allergioista, altistuvat astmalle, on flunssaa, päänsärkyä ja muita vaivoja. Vasta tämän jälkeen aloitetaan tutkimukset, jotka usein kestävät kuukausia, pahimmassa tapauksessa vuosia. Yksilön kohdalla odottavan aika on pitkä. Edessä saattaa olla siirto väliaikaiseen rakennukseen tai esimerkiksi työpisteen vaihto toiseen toimipaikkaan, jossa sairastumista aiheuttavia tekijöitä ei ole.

Asia on korjattava.

Valtion tehtävä ei ole jättää kuntia yksin selviytymään vanhojen laitosrakennusten korjauskustannuksista. Sisäilmaongelmat ovat olleet esillä jo kauan, ongelmaan ei vain ole puututtu tarpeeksi ponnekkaasti. Hyssyttelyn on nyt syytä loppua. Meillä on lukuisa määrä kouluja ja päiväkotirakennuksia, jotka tarvitsevat pikaisesti päätöksen joko laajasta peruskorjauksesta tai vaihtoehtoisesti uuden rakentamisesta. Tässä heikossa taloudellisessa tilanteessa valtion budjetissa rahanreikiä on varmasti useita muitakin, mutta viimeistää nyt valtion investoinnit – vaikka velkarahalla, koulujen ja päiväkotien kunnostamiseen on tarvittava ja yhteiskunnalle tärkeä teko.

Huono sisäilma on terveysriski. Heidän, jotka sairastuvat työpaikan sisäilmaongelmista johtuen, tulee saada reilu kohtelu ammattinsa takia sairastumisen vuoksi. Korvauskäytäntöjä sisäilmasta sairastuneille tulee tarkastella. Terveellinen työympäristö ja puhdas sisäilma ovat oikeuksia, joiden toteutumiseen meidän on pystyttävä luottamaan.

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu, SDP:n eduskuntavaaliehdokas

maaliskuussa 2015

Uuden oppilashuoltolain järjestämiseen Vantaalla tarvitaan viisautta

Elokuun alussa voimaan astunut uusi oppilashuoltolaki lisää kunnan velvollisuuksia oppilas- ja opiskeluhuollon palveluissa. Vantaalla tarvitaan päättäjiltä viisautta uuden lain käyttöönotossa ja soveltamisesta päätettäessä.

Aiemmin kouluissa on toiminut oppilashuoltoryhmiä, jotka ovat voineet keskustella oppilaisiin liittyvistä asioista luottamuksellisesti. Ryhmien toiminnassa korostui varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy. Malli oli opettajista varsin toimiva. Nyt uusi laki edellyttää luvan kysymistä oppilaalta ja huoltajalta siihen, voidaanko asioista puhua tai niihin puuttua. Opettajalle tämä saattaa pahimmassa tapauksessa tarkoittaa, että vaikka näet kuinka, että jokin asia on oppilaalla pielessä, et pysty asiaa nostamaan esille nimillä rehtorille, kuraattorille tai edes terveydenhoitajalle. Tässä mielessä laki ei mielestäni osoita oikeanlaista välittämistä nuorista. Poissaoloista ja opetukseen liittyvissä asioissa opettajaa ei onneksi vaienneta. Mutta nyt opettaja – jolle usein herää ensimmäisten joukossa huoli lapsen mahdollisista ongelmista – joutuu miettimään toimintaansa aikaisempaa raskaamman lainsäädännön ja byrokratian rajojen puitteissa.

Uusi laki pakottaa Vantaankin pohtimaan sen toteutusta. Uhkana on oppilaan auttamisen viivästyminen raskaamman organisaation kuristamana. Ennaltaehkäiseminen ja nopeus lasten ja nuorten ongelmatilanteissa on paitsi tuloksellista myös yhteiskunnalle pitkällä tähtäimellä halvempaa. Uudessa laissa on selkeitä epäkohtia, mutta sen kanssa joudutaan nyt kouluissa toimimaan. Vantaan tulee kuitenkin omassa lakiin liittyvässä ohjeistuksessaan tavoitella ja edistää matalan kynnyksen puuttumista. Hyvän koulun perustana on riittävä ja laadukas opetus ja sitä tukevat hyvin järjestetyt oppilaiden kokonaisvaltaiset hyvinvointipalvelut.

Vantaalla, syyskuussa 2014 

Jukka Mölsä, opettaja, kaupunginvaltuutettu