Muutama ajatus Vantaan talousnäkymistä

On jälleen syksyn myötä tullut aika paneutua kaupungin tulevan talousarvion laatimiseen. On muuten nykyisen valtuuston viimeinen budjetti. Lukijalle on varmasti ennestään selvä asia se, että Vantaalla on paljon velkaa ja, ettei rahaa ole ollut viime aikoina juuri tuhlattavaksi asti.

Uutinen, joskaan ei yllättävä, saattaa kuitenkin olla, että nyt näyttää menevän vieläkin heikommin. Kun kaupunginjohtaja viime toukokuussa valtuuston talousseminaarissa ilmoitti olevansa todella huolestunut kaupungin tulevaisuuden talousnäkymistä, hän varmasti tarkoitti sitä. Tva (talouden vakauttamisohjelma) on purrut hyvin, iso kiitos kaupungin työntekijöiden joustokyvyn ja innovatiivisuuden. Kaupungin käyttömenot pystytään kattamaan sisään ohjautuvilla verotuloilla, mutta uusiin investointeihin ja yllättäviin menoihin joudutaan ottamaan lainaa. Lainaa, jota on ennestään jo noin miljardi ja sata miljoonaa euroa. Länsi-metron rakentaneella Espoolla on nyt enemmän, mutta se ei varmaan ole vantaalaisille kovinkaan suuri juhlan aihe.

Aika surkuhupaisaa on se, että Vantaan isoin ongelma valtavan velan lisäksi on kaupungin kasvu. Maakunnista ihmiset muuttavat etelään työn perässä ja todennäköistä on, että Suomeen saapuneista ja saapuvista turvapaikanhakijoistakin iso osa hakeutuu pääkaupunkiseudulle. Väestönkasvu on asia, josta suurin osa Suomen kuihtuvista kunnista olisi kiitollinen, mutta Vantaalle se tietää vääjäämättä myös melkoista investointitarvetta. Uusia kuntalaisia varten täytyy rakentaa kunnallistekniikkaa, päiväkoteja ja kouluja, puhumattakaan terveys- ja sosiaalipalveluista. Kun rahaa ei ole, pitäisi ottaa lisää lainaa, mikä ei virkamiehistä eikä suurimmalle osalle poliitikoistakaan vaikuta kovin tavoiteltavalta vaihtoehdolta.

Vantaan iso ongelma on se, että verotulot eivät kasva, eikä kasvua ole isommin odotettavissa tulevaisuudessakaan. Lisääntyvän väestön tarpeet pitäisi siis yrittää hoitaa nykyisillä tuloilla. Suuren huolen aiheuttavat myös yllättävät rahanreiät. Millaisen paineen tuleviin talousarvioihin mahtavat tuoda muun muassa sisäilmaongelmaisten päiväkotien ja koulujen korjaamiset ja uusilla rakennuksilla korvaamiset.

Hämeenkylän koulun purkaminen ja uuden rakentaminen on tulevassa budjetissa huomioitu, mutta entä tulevat vastaavat tapaukset. Uskon valitettavasti, että Hämeenkylän koulun sisäilmaongelmat olivat vasta alkua tulevalle. Uskon että tulevaisuudessa joudutaan korvaamaan useampia kouluja ja päiväkoteja uusilla rakennuksilla, kuin mitä nyt halutaan uskoa.

Vantaa on hieno kaupunki, jonka kasvu hyödyttäisi koko maata. Tätä ei nykyinen hallitus kuitenkaan halua ainakaan täysin ymmärtää. Samaan aikaan kuin pääkaupunkiseudun kaupunkeja vaaditaan rakentamaan lisää asuntoja, ei aluetta muuten haluta valtion toimesta avustaa. Toivottavasti asiaan löytyy ratkaisuja, jotka mahdollistavat Vantaan kasvun järkevällä tavalla.

Syyskuussa 2016
Jukka Mölsä

 

 

Turvapaikanhakijat tuovat haasteensa Vantaalle

jukka_kasvot_2015Turvapaikanhakijoiden suuri määrä pakottaa meitä Vantaallakin tarkastelemaan tehtyjä ratkaisuja muuttuneen tilanteen valossa. Vaikka maan hallituksen tiukennetut linjaukset ovat julkisuudessa esitetty, on pääkaupunkiseudun kunnissa ja etenkin Vantaalla perusteltua pohtia tilannetta kokonaisvaltaisesti.

Ratkaisuiksi on esitelty maahanmuuttajien sijoittamisesta muuttotappiokuntien tyhjiin asuntoihin, joissa vähenevän ja ikääntyvän väestön tuomat haasteet pystyttäisiin ratkaisemaan uusilla kuntalaisilla. On kuitenkin täysin selvää, että oleskeluluvan saaneista merkittävä osa tulee muuttamaan pääkaupunkiseudulle. Syykin on ymmärrettävä; työllistymismahdollisuudet ja aiemmin tulleet sukulaiset/maanmiehet.

Varsin yleisesti nähdään, ettei väestön eriytyminen omiin kaupunginosiinsa palvele tulijoiden integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Aikaisemmin Vantaalla on luotettu kaavoituspolitiikan keinoihin estää tämän kaltainen kehitys, mutta vaikuttaa siltä, ettei asiassa ole meilläkään täysin onnistuttu. Vantaalla voi helposti havaita merkittäviä alueellisia eroja maahanmuuttajataustaisen väestön sijoittumisen suhteen. Parantamisen varaa siis on.

Nyt on siis pohdittava, riittääkö aikaisemman kaltainen kaavoituspolitiikka takaamaan aikaisemman kaltaisen onnistumisen. Vantaa on pyrkinyt aikaansaamaan kohtuuhintaista vuokra-asumista, joka on palvellut koko pääkaupunkiseudun elinvoimaisuutta ja kehittymistä. Jopa entisinä, talouden parempina aikoina, ratkaisu on ollut Vantaalle kallis. Nyt puhumme kuitenkin entistä kalliimmasta ratkaisusta. Asunnon tarpeessa olevien maahanmuuttajien siirtyminen työelämään kielitaidon, koulutustarpeen ja kotoutuksen suhteen tulee viemään vuosia. Kaupungillamme ei ole varaa julkisuudessakin esitettyyn arvioon kymmenen vuoden keskimääräisestä kotoutumisajasta ennen työmarkkinoille siirtymistä tai yrittäjäksi ryhtymistä.

Vantaalaisilla on lupa suunnata katseensa ympäröiviin kuntiin ja kysyä, mitä nämä ovat tehneet tai aikovat tehdä kohtuuhintaisen vuokra-asuntokannan tuottamisen suhteen? Aktiivisuus asiassa vähentäisi vaaraa valtaväestön ja uudempien tulijoiden välien jännittymisen suhteen. Emme voi hyväksyä pääkaupunkiseudulla kuntien yrityksiä rakentaa ja ylläpitää impivaaralaisen puistokaupungin idylliä, jonne pääsee ainoastaan riittävän vauras väestönosa. Tämähän tapahtuu muiden kustannuksella. Vantaan kustannuksella!

Vantaan on tehostettava nykyistä linjaa, jossa kaavoituksella estetään alueiden eriytyminen. Vantaan päiväkotien ja koulujen suhteen kaavoitus saattaa kuitenkin olla liian hitaasti tehoava väline. Oppilaaksiottoa ja sen linjauksia on pohdittava palvelun tasalaatuisuuden ja kotoutumisen toteutumisen näkökulmasta. Pelkällä rahoituksen suuntaamisella emme tule onnistumaan vaikka sitäkin tarvitaan edelleen.

 Joulukuussa 2015

Jukka Mölsä
kaupunginvaltuutettu (sd), opettaja

Laadukasta koulutusta saadaan säällisellä kohtelulla

_MG_6060-2000pxVantaa, osana myös muita pääkaupunkiseudun kuntia, on tekemässä isoa muutosta liittyen opettajien rekrytointiin ja palkkaamiseen syksyisin. Tarkoituksena on, ettei ensi syksynä työsuhteensa aloittaville opettajille makseta lainkaan palkkaa lukuvuoden kahdelta ensimmäiseltä viikolta.

Pahimmillaan on mahdollista, että oppilasta opettaa jokaisen lukukauden alussa opettaja, joka ei ole voinut, nyt tulleen palkkausajankohdan heikennyksen vuoksi, perehtyä oppilaan ja luokan tilanteeseen. Tämän estää lakikin. Voiko oppilaiden allergioita, diabetesta ja muita erityistarpeita jättää yrityksen ja erehdyksen kautta tuurin varaan esimerkiksi syyslukukauden ensimmäisille viikoille? Opetustyö on pitkäjänteistä toimintaa, joka vaikuttaa oppilaan koko loppuelämään. Kuka vanhempi oikeasti haluaa, että pahimmillaan heidän lapsiaan vuosi toisensa jälkeen opettaa opettaja, joka ei ole lukukauden alussa lainkaan perehtynyt luokkansa oppilaiden tarpeisiin.

Kuvitelma opettajien erityisen turvatusta asemasta työelämässä ei pidä paikkaansa.  Pätkätyöt ovat kouluttautuneidenkin opettajien arkea.  Tosin tämäkin vain onnekkaimmilla. Suomessa on tuhansia työttömiä opettajia.  Kuntien hankalien taloustilanteiden vuoksi, uusien opettajavirkojen perustaminen kouluihin on käynyt harvinaiseksi. Tämä on aiheuttanut sen, että määräaikaisia tuntiopettajia käytetään yhä enemmän ja enemmän. Miten tämänkaltainen toiminta edistää lasten ja nuorten laadukasta opetusta ja koulutusta? Onko vain ajan kysymys, että seuraavaksi aletaan säästösyistä palkkaamaan pätevien opettajien sijasta epäpäteviä?

 

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu ja kansanedustajaehdokas

Tammikuussa 2015

Aikuisopiston kärsimysnäytelmä – kilpailutuksen hintana toiminnan laadun heikkeneminen?

Vantaan aikuisopisto on usean vuoden ajan ollut merkittävä maahanmuuttajien koulutuksen järjestäjä. Aikuisopisto on hoitanut niin maahanmuuttajien starttikoulutusta, valmistavaa- ja perusopetusta ja työvoimapoliittista koulutusta mukaan lukien suomen kielen kursseja. Opettajina aikuisopistossa on ollut päteviä alansa ammattilaisia, joiden työehdot ovat noudattaneet yleistä opetusalan linjaa.

Laki kotoutumisen edistämisestä edellyttää, että maahanmuuttajille järjestetään suomen tai ruotsin kielen koulutusta kotoutumiskoulutuksena. Vastuu on jaettu TE-hallinnon ja kunnan välillä ja se jakautuu monen toimijan vastuualueelle. Valtio rahoittaa koulutuksen ja ELY-keskus valitsee kilpailutuksen perusteella alueen kouluttajat eli siis Vantaalla esimerkiksi aikuisopiston.

Näyttää pahasti siltä, että ensi vuonna kaikki on toisin.

On nimittäin käynyt niin, että kilpailutukseen osallistuneista toimijoista eräs oli tehnyt oman tarjouksensa koulutuksen järjestämisestä paljon halvemmalla päivähinnalla kuin Vantaan aikuisopisto. Ja tuo tarjous on tietenkin kilpailuttajalle mieleisempi.

On kummallista, että kilpailutus koulutuksen tuottajasta voidaan ylipäätään järjestää valitsematta toiminnan laatua tärkeimmäksi kriteeriksi. Kuka uskoo alhaisimman hinnan tarkoittavan parasta tuotetta tai palvelua?

Kukaan ei varmasti voi kiistää sitä, etteikö Vantaan aikuisopisto omalla kokemuksellaan ja työpanoksellaan olisi alueella täysin kiistatta ammattitaitoisin maahanmuuttajaopetuksen järjestäjä, joka omalla työskentelyllään on vaikuttanut vahvasti Vantaan kaupungin monikulttuurisuusstrategioihin ja alueella asuvien maahanmuuttajien kotoutumiseen. Vantaan aikuisopistolla on ollut poikkeuksellisen monipuolinen tehtäväkenttä maahanmuuttajien koulutuksen järjestämisessä.

Nyt vaarana on sen lisäksi, että aikuisopistolla maahanmuuttajien koulutuksen parissa työskennelleiden opettajien palvelussuhteet ovat vaakalaudalla menetetyn koulutusoikeuden vuoksi myös, että koko kotoutumisen edistämiseen tähdännyt kaupungin strateginen työ täytyy aloittaa uudelleen, koska vanhat hyväksi havaitut toimintamallit eivät enää päde uuden toimijan tullessa kuvioihin.

Pahimmillaan käy niin, että aikuisopiston arvokas työ ja vuosien aikana tekemät satsaukset niin henkilöstöön kuin koulutuksen laatuun lakaistaan nyt maton alle aika alta yksikön, jotta yhteistyö uuden toimijan kanssa voidaan aloittaa. Ei hyvä kehityssuunta, ei todellakaan.

 

Joulukuussa 2014

Jukka Mölsä, opettaja, vararehtori

Maksuton koulutus kunniaan

Lukiessani Uuden Suomen foorumia törmäsin kirjoitukseen, jonka otsikko kertoi raflaavasti maksuttoman koulutuksen olevan tulonsiirto etenkin hyvätuloisille. Kirjoittajan mielestä koulutuksen kustannusten suhteen kannatettavaa olisi ajatus siitä, että peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta tulisi maksullista.

Maksuttomalla koulutuksella Suomessa on pitkät perinteet ja mielestäni niistä tulee jatkossakin pitää kiinni. Näinä aikoina saamme usein kuulla vaatimuksia koulutuksen rahoittamiseen opiskelijoilta tulevilla rahoilla. En koe, että maksuton koulutus olisi tulonsiirtoa hyvätuloisille, vaan päinvastoin. Maksuttomalla koulutuksella varmistamme sen, että jokaisella erilaisista sosiaaliekonomisista lähtökohdista huolimatta, on mahdollisuus opiskella ja kehittyä omien kykyjen ja halujensa mukaan. On totta, että korkeakoulutettujen vanhempien lapset suuntaavat opintopolkunsa useimmin korkeakouluun, kuin alemman koulutusasteen saaneiden vanhempien lasten. Mutta eikö tämä nimenomaan ole se syy, miksi toimivasta koulutusjärjestelmästä ja ilmaisesta koulusta tulee pitää kiinni. Niin, ettei kouluttautumisesta tule vain herrain huvia vaan, että kaikilla on siihen yhtäläinen mahdollisuus?

Mielestäni jokaisella meistä tulee olla tilaisuus nauttia laadukkaasta koulutuksesta ja suomalainen maksuton koulujärjestelmä on todistetusti tuottanut hyviä tuloksia. Maksullisella koulutuksella lisäisimme vain eriarvoistavaa koulutuspolitiikkaa ja loisimme samalla lisää epäoikeudenmukaisuutta yhteiskuntaan. Kunnilla ja julkisella sektorilla tulee olla päävastuu opetuspalveluiden tuottamisesta. Emme myöskään voi väheksyä koulutuksen roolia yhteiskunnassa: tavoiteltaessa kestävää kasvua, työllisyyttä ja talouden vakautta, maksuton koulutus luo pohjaa näiden tavoitteiden onnistumiselle. Puhumattakaan yksilölle saavutetuista hyödyistä: eikö valistuksen ajan suurin opetus ollut juuri se, että ihmiset oppivat koulutuksen kautta ajattelemaan itsenäisesti ja luomaan ajatustensa pohjalta tulevaisuutta?