Edunvalvonnalla on vaikutusta

Vantaan kaupunginhallitus hyväksyi 16.11.2015 vuoden 2016 talousarvion. Uhkana oli, että kaupunki hyödyntäisi hallituksen toiminnan mahdollistamaa suhdeluvun heikennystä ja subjektiivisen päivähoito-oikeudesta luopumista talouden asettamien haasteiden vuoksi. Onneksi valtuusto päätti estää ylisuurten varhaiskasvatusryhmien muodostumisen. Valitettavasti valtuusto ei turvannut lapsen subjektiivista oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Silti en voi olla kiittämättä VLY:n erittäin aktiivista budjettivaikuttamista. Yhdistys teki puheenjohtaja etunenässä kaupunginvaltuutetut hyvin tavoittanutta ja menestyksellistä lobbausta. Toiminnalla tulokset saavutetaan.

EU-komission julkaisemasta seurantaraportistakin saamme tukea, kun esitämme, että varhaiskasvatuksen leikkaukset tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Jotta vältämme ”koulutuksellisen köyhyyden” eli tilanteen, jossa yhä suurempi osuus nuorista ei saavuta koulutusjärjestelmälle asetettuja vähimmäistavoitteita. Kun komission julkaisemassa raportissa vielä moititaan Suomea poikien tyttöjä heikommasta koulumenestyksestä ja maahanmuuttajataustaisten nuorten heikosta koulumenestyksestä suhteessa valtaväestöön, on pätevän korkeakoulutetun lastentarhanopettajan ammattitaidolle tilausta.

Vantaalla varhaiskasvatuksen haasteet ovat poikkeuksellisen suuria. Sitä suuremmalla syyllä meillä ei ole varaa epäonnistua syrjäytymisen ehkäisyssä ja kotouttamisessa. Se, että meillä valmistava opetus alkaa jo esiopetuksessa, tuo merkittävää etua maahanmuuttajataustaiselle lapselle koko loppuelämäksi. Ja Vantaan malli esiopetuksen ja valmistavan opetuksen yhdistämisestä kelpaa muille malliksi. Ihmettelen, kuinka muilla on varaa olla vastaavaa toimintatapaa vailla.

Tätä kirjoittaessani perustuslakivaliokunta toivottavasti pohtii subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamista hyvin kriittisesti, ja lapsen etua unohtamatta. Ainakaan LTOL:n ja OAJ:n tiedottamista seuraavalle, päättäjät eivät voi päätöksiään tiedonpuutteella perustella. Vaikka en ole tyytyväinen Vantaan kaupunginvaltuuston päätökseen olla turvaamatta lapsen ja yhteiskunnan edun mukaista varhaiskasvatusta kaikille lapsille vanhempien tilanteesta riippumatta, toivon ettei hallitus enempää tuota lyhytnäköisiä leikkausmahdollisuuksia, joita kuntapäättäjien voi olla vaikea vastustaa samaisen hallituksen kiristäessä kuntien rahoitusta.

Kuva:www.vantaa.fi
Kuva:www.vantaa.fi

Voimme kaikesta huolimatta tulkita, että valtuutetuilla oli kykyä ja tahtoa nähdä niin varhaiskasvatuksen, alkuopetuksen ja perusopetuksen palvelut kaupungin kannalta erityisen tärkeinä. Tämä antaa uskoa OAJ paikallisen vaikuttamistyön merkitykselle ja kannustaa jatkamaan toimintaa kehittäen. Kannattaa vastaisuudessakin ylläpitää ja luoda suhteita virkamiesten ohella opetuslautakunnan, kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen suuntaan. Tarve ei tule poistumaan.

 

marraskuussa 2015

Jukka Mölsä
OAJ:n Vantaan paikallisyhdistyksen pj.
Kaupunginvaltuutettu

Uhkaava kirjaus?

jukka_kasvot_2015Tilanne vaatii valppautta! Maan hallitus on muun muassa sopimusoikeuden rajoittamistoimillaan osoittanut, että se on valmis palkansaajien etujen vastaisiin toimenpiteisiin työntekijäjärjestöjen mielipiteitä huomioimatta. Onkin syytä lukea hallitusohjelmaa tapahtuneen valossa, eikä uhkien pohtiminen ole tarpeetonta pessimismiä. Koulutuksen ja kasvatuksen kannalta hallitusohjelman kirjaus tuntuu erityisen uhkaavalta:

”Kuntien henkilöstön kelpoisuusehdot

Yksityiskohtaisista ja kapea-alaisista kelpoisuusvaatimuksista luovutaan. Korostetaan tehtävään valittavan henkilön osaamista. Samalla sitoudutaan keventämään palveluiden henkilöstörakennetta koskevia velvoitteita. Julkisen vallan käyttöön kuuluvien tehtävien kelpoisuusehdot säädetään lainsäädännössä. Muilta osin lainsäädäntötasoisista koulutustasovaatimuksista luovutaan ilman erityisen painavia perusteita. Kelpoisuusehtoja uudistetaan niin, että korkea-asteen koulutusta vaativissa asiantuntijatehtävissä kelpoisuusehto on pääsääntöisesti korkeakoulututkinto. Tehtävät, joissa ei ole lain tai asetuksen tasoisia kelpoisuusvaatimuksia, jätetään myös jatkossa normituksen ulkopuolelle.”

Kirjaus ei sulje opettajia ulkopuolelle. Erityisesti olen huolissani kelpoisuusehdoista rehtoreiden, koulunjohtajien ja päiväkodinjohtajien suhteen. Toivottavasti hallituksen varsin ketteräksi osoittautunut toiminta ei tuota tilannetta, jossa pedagoginen johtaminen voitaisiin jatkossa toteuttaa ilman opettajan pätevyyttä. Väitän, että suomalaisten aikaisemman PISA-menestyksen taustalla on ollut rehtoreiden opettajataustaisuus. Johtamisen tuloksellisuuden kannalta ei ole haitallista, jos on pätevöitynyt ja saanut kokemustakin johtamastaan toiminnasta. Tällaiset toimintaa ymmärtävät johtajat ovat parhaita laadun ja kehittämisen takeita. Tätä ei saa vaarantaa!

On kysyttävä, irtaantuuko johtaminen kouluissa jo nyt liiaksi koulujen arjesta? Yritetäänkö kouluihin tuoda sellaisia liike-elämän käytänteitä ja kielellisiä käsitteitä, jotka kouluihin eivät kuulu? Voiko koulua johtaa ilman opettajakoulutusta? Tiedämme liikeyrityksen päätehtävän ja tiedämme senkin, ettei esimerkiksi koulun päämäärä voi olla sama.

Koulutuksen ja kasvatuksen kannalta kelpoisuusehdot ovat olleet pääsääntöisesti laatua ja toiminnan kehittämistä tukevia. Ei puhuta virtaviivaistamisesta ja normien purkamisesta kun toiminnalla vaarannettaisiin asiantuntevan johtamisen edellytykset. Ja kun liike-elämän johtaminen osoittautuu epäonnistuneeksi koulutuksen ja kasvatuksen kentillä, laskun maksaa veronmaksaja, ei osakkeenomistaja.

Marraskuussa 2015
Jukka Mölsä
opettaja, Vantaa

Koululla on merkitystä alueen eriytymiskehityksessä

Vantaan kaupunginvaltuusto on käsitellyt kokouksissaan kaupungin arkkitehtuuria ja tulevaisuuden suunnitelmia.  Vantaalle rakennetaan vuosittain lähes 2000 uutta asuntoa. Näiden asuntojen sijoittelussa ja ympärille rakennettavan infrastruktuurin suunnittelussa on tärkeää keskittyä eriarvoisuuden vähentämiseen.

Asuinalueiden eriarvoistuminen asettaa asukkaat epätasa-arvoiseen asemaan jo pelkästään elinympäristöstä saatujen kokemuksien ja mahdollisuuksien osalta. Kärjistetysti voikin siis sanoa, että huonompiosainenkin voi paremmin hyvämaineisella asuinalueella kuin lähiössä, jossa työttömyysaste on korkealla ja vuokra-asuminen yleistä.

Kaupunginosien väliset erot ovat väistämättä kasvussa ja tämä näkyy esimerkiksi tiettyjen väestöryhmien keskittymisenä samoille asuinalueille.  Tämä kehityskulku tuo mukanaan haasteita niin palveluiden kuin myös koulutuksen ja oppimistuloksien tasavertaisuuden edistämiseen.

Koululla on suuri merkitys asuinalueen arvostukseen. Vantaalla lähikouluperiaatteen mukaisesti, kaikki oppilaat pyritään sijoittamaan kodin lähellä oleviin kouluihin. Asuinpaikan vaikutusta ei tästä syystä voida vähätellä koulun oppilasainesta tarkastellessa. Jos esimerkiksi koulussa on paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita, tulee lähikouluperiaatteen oikeudenmukaisen toteutumisen kannalta koululla olla käytettävissään myös mittava määrä resursseja näiden tukea tarvitsevien oppilaiden opetukseen.

Vantaalla koulujen välisiä eroja on vielä toistaiseksi saatu pidettyä aisoissa niin sanotun positiivisen diskriminaatioon saadun rahoituksen voimin, mutta kuinka kauan tämä järjestelmä kantaa taloudellisesti vaikeina aikoina. Herää myös kysymys siitä, onko pelkkä resurssointi riittävä keino segregaation haittojen torjumisessa. Onko pidemmän päälle kestävä tilanne se, että joissain koulussa on esimerkiksi maahanmuuttajia yli puolet ja joissain ei juuri ollenkaan?

Voiko olla, että jos haluamme vantaalaisen koulutuksen perustuvan edelleen kaikille tasa-arvoisen ja laadukasta koulutusta tarjoavaan mahdollisuuteen, tulee meidän väistämättä pohtia kaupunkisuunnittelun ohella myös koulutuksen järjestämistä uudelleen alueellisen eriytymiskehityksen vastaisena keinona?

Toukokuussa 2015, Jukka Mölsä kaupunginvaltuutettu, sd

Tasa-arvo on kiinni asenteesta

_MG_6749-1500pxSunnuntaina 8.3. vietetään jälleen kansainvälistä naistenpäivää, jonka YK on aikoinaan nimittänyt naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päiväksi.  Vaikka Suomessa naisten ja miesten välinen tasa-arvo toteutuukin monien mittareiden mukaan hyvin, on kuitenkin yksi asia, mistä mekään emme voi yhteiskuntana olla ylpeitä.  Jopa Suomen kaltaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa miesten ja naisten väliset palkkaerot ovat suuret. Vaikka työmarkkinoilla samasta työstä maksetaankin yleisesti ottaen sama palkka, on naisten euro edelleen vain noin 82 senttiä miesten eurosta.  Vuoden 2012 Tilastokeskuksen lukujen perusteella, naiset saavat keskimäärin joka kuukausi 590 euroa vähemmän palkkaa kuin miehet. Tämä on epäkohta, joka vaatii korjaamista.

Tasa-arvon edistäminen työelämässä ja palkkauksessa on kiinni asenteista. Asenteisiin voidaan vaikuttaa koulutuksella. Tasa-arvoisemman työelämän ja palkkatasa-arvon saavuttamisen yhtenä edellytyksenä voidaan nähdä myös naisten korkean koulutustason säilyttäminen ja edistäminen. Laadukas ja ilmainen koulutusmahdollisuus on monissa maissa pelkkä haave. Suomessa se on täyttä totta, ja joka omalta osaltaan vahvistaa yhdenvertaisuutta ja ihmisten välistä yhdenvertaisuutta.  Askeleita kohti tasa-arvoisempaa työelämää voidaan ottaa myös kouluissa. Riittävä työelämätietouden jakaminen sekä tuki koulutus- ja uravalintoihin kuunnellen yksilöitä ja katsomatta sukupuoleen, vahvistavat ja monimuotoistavat työmarkkinoita.  Kun tähän lisätään vielä aito tahto muuttaa vääryys ja oikea asenne tasa-arvon puolesta tehtävien ratkaisujen eteen, voimme me Suomessa aidosti päästä tilanteeseen, jossa naisen euro on oikeasti kokonainen euro.

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu ja kansanedustajaehdokas 2015

maaliskuussa 2015