Hyvä sisäilma ei synny ilmaiseksi

Vaalien lähestyessä on kirjoittelu sisäilmasta jälleen kiihtymässä. Kirjoituksissa on käsitelty muun muassa oirekyselyitä oppilaille ja sairaiden koulujen korvaamista uusilla. Yksi asia on kuitenkin toistaiseksi jäänyt vähemmälle huomiolle. Hyvää sisäilmaa voidaan edesauttaa huomattavan yksinkertaisilla asioilla. Nämä asiat ovat rakennusten huolellinen kunnossapito, nykyistä tehokkaampi siivous ja riittävä ilmanvaihto.

Yhtenä yleisenä sisäilman huonontumisen syynä kouluissa on rakenteisiin päässyt kosteus. Kosteusvaurioiden syntymistä voisi ehkäistä huolehtimalla esimerkiksi kattojen kunnosta. Tämä taas vaatii riittävää panostusta kaupungin omistamien rakennusten kunnon valvontaan. Toinen tärkeä asia on siivous. Mikäli sen taso ei ole riittävää, jää lattioille huomattava määrä pölyä hengityselimiä ärsyttämään. Ja viimeisenä ilmanvaihto, jonka tulisi olla päällä koko ajan. Ilmanvaihtoa ei saisi sammuttaa öiksi eikä viikonlopuiksi.

Lisäpanostus siivoukseen, kunnossapitoon ja ilmanvaihtoon ei ole ilmaista. Ymmärrän kaupungin tarpeen säästöihin, mutta mielestäni tässä säästetään vääristä paikoista. Maksaa huomattavasti vähemmän panostaa ennakoivasti rakennusten kuntoon ja siisteyteen, kuin ratkoa näiden seikkojen laiminlyönneistä johtuvia sisäilmaongelmia. Toivonkin tulevalle valtuustolle viisautta budjetoida enemmän varoja hyvään sisäilmaan.

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu

Kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa lauantaina 18.2.2017

 

Turvapaikanhakijat tuovat haasteensa Vantaalle

jukka_kasvot_2015Turvapaikanhakijoiden suuri määrä pakottaa meitä Vantaallakin tarkastelemaan tehtyjä ratkaisuja muuttuneen tilanteen valossa. Vaikka maan hallituksen tiukennetut linjaukset ovat julkisuudessa esitetty, on pääkaupunkiseudun kunnissa ja etenkin Vantaalla perusteltua pohtia tilannetta kokonaisvaltaisesti.

Ratkaisuiksi on esitelty maahanmuuttajien sijoittamisesta muuttotappiokuntien tyhjiin asuntoihin, joissa vähenevän ja ikääntyvän väestön tuomat haasteet pystyttäisiin ratkaisemaan uusilla kuntalaisilla. On kuitenkin täysin selvää, että oleskeluluvan saaneista merkittävä osa tulee muuttamaan pääkaupunkiseudulle. Syykin on ymmärrettävä; työllistymismahdollisuudet ja aiemmin tulleet sukulaiset/maanmiehet.

Varsin yleisesti nähdään, ettei väestön eriytyminen omiin kaupunginosiinsa palvele tulijoiden integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Aikaisemmin Vantaalla on luotettu kaavoituspolitiikan keinoihin estää tämän kaltainen kehitys, mutta vaikuttaa siltä, ettei asiassa ole meilläkään täysin onnistuttu. Vantaalla voi helposti havaita merkittäviä alueellisia eroja maahanmuuttajataustaisen väestön sijoittumisen suhteen. Parantamisen varaa siis on.

Nyt on siis pohdittava, riittääkö aikaisemman kaltainen kaavoituspolitiikka takaamaan aikaisemman kaltaisen onnistumisen. Vantaa on pyrkinyt aikaansaamaan kohtuuhintaista vuokra-asumista, joka on palvellut koko pääkaupunkiseudun elinvoimaisuutta ja kehittymistä. Jopa entisinä, talouden parempina aikoina, ratkaisu on ollut Vantaalle kallis. Nyt puhumme kuitenkin entistä kalliimmasta ratkaisusta. Asunnon tarpeessa olevien maahanmuuttajien siirtyminen työelämään kielitaidon, koulutustarpeen ja kotoutuksen suhteen tulee viemään vuosia. Kaupungillamme ei ole varaa julkisuudessakin esitettyyn arvioon kymmenen vuoden keskimääräisestä kotoutumisajasta ennen työmarkkinoille siirtymistä tai yrittäjäksi ryhtymistä.

Vantaalaisilla on lupa suunnata katseensa ympäröiviin kuntiin ja kysyä, mitä nämä ovat tehneet tai aikovat tehdä kohtuuhintaisen vuokra-asuntokannan tuottamisen suhteen? Aktiivisuus asiassa vähentäisi vaaraa valtaväestön ja uudempien tulijoiden välien jännittymisen suhteen. Emme voi hyväksyä pääkaupunkiseudulla kuntien yrityksiä rakentaa ja ylläpitää impivaaralaisen puistokaupungin idylliä, jonne pääsee ainoastaan riittävän vauras väestönosa. Tämähän tapahtuu muiden kustannuksella. Vantaan kustannuksella!

Vantaan on tehostettava nykyistä linjaa, jossa kaavoituksella estetään alueiden eriytyminen. Vantaan päiväkotien ja koulujen suhteen kaavoitus saattaa kuitenkin olla liian hitaasti tehoava väline. Oppilaaksiottoa ja sen linjauksia on pohdittava palvelun tasalaatuisuuden ja kotoutumisen toteutumisen näkökulmasta. Pelkällä rahoituksen suuntaamisella emme tule onnistumaan vaikka sitäkin tarvitaan edelleen.

 Joulukuussa 2015

Jukka Mölsä
kaupunginvaltuutettu (sd), opettaja

Luokkakoolla on merkitystä

Vantaallakin on viime vuosina saatu kiittää opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää erityisavustusta perusopetuksen opetusryhmien pienentämiseen. Luokkakoot pienenivät ja ylisuurten luokkien määrä putosi kolmannekseen. Nyt maan hallitus on esittämässä vuoden 2016 budjettiin mittavia leikkauksia koulutukseen, vaarana on myös menettää kyseinen erityisavustus.

Mitkä ovat vantaalaisten päättäjien vaihtoehdot? Jos kaupungin opetustoimen budjettiin syntyvää vajetta ei täytetä, on jatkossa yhä enemmän suuria luokkia ja yhä vähemmän opettajan aikaa yksittäiselle oppilaalle.

Haluammeko kaikki oppilaat edelleenkin lähikouluihin? Haluammeko, että kaikki oppivat? Ryhmäkoolla on merkitystä opetuksessa.  Pienet ryhmäkoot tukevat niin heikoimmista oloista tulevien oppilaiden oppimista, mutta kaventavat myös tyttöjen ja poikien oppimiseroja. Vantaalla on paljon, ja jatkossa yhä enemmän, maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Uskooko kukaan vakavissaan suurempien ryhmäkokojen auttavan heidän oppimistaan ja integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan?

Vantaan kaupungin talouden tasapainottamiseksi tehdyt päätökset eivät ole olleet helppoja valtuutetuille. Nyt on kuitenkin pelissä muutakin kuin kilometri lisää koulumatkaan jollakin yksittäisellä alueella. Rahojen puuttuessa ja ryhmäkokojen kasvaessa kärsivät kaupungin kaikki koululaiset. Tätä ei mielestäni voi hyväksyä.

Vantaan kaupungin tulevan syksyn budjettiväännössä tulee huomioida ja varautua hallituksen kaavailemiin koulutusleikkauksiin. Vantaan sivistystoimen budjetista tulee löytyä rahaa myös jatkossa turvaamaan maltilliset ryhmäkoot opetuksessa. Toivon, että mahdollisimman moni valtuutettu on samaa mieltä kanssani puolueeseen katsomatta.

Elokuussa 2015

Jukka Mölsä
kaupunginvaltuutettu (sd)
opettaja

 

Hyvän koulun resepti

Ainekset:

  • pätevät ja vakinaiset opettajat
  • kiusaamisesta vapaa ilmapiiri
  • pienet ryhmäkoot
  • terve koulurakennus, puhdas sisäilma
  • hyvä ja ravitseva kotimainen  kouluruoka
  • sopivasti uusia innovaatioita, parhaita  perinteitä unohtamatta

Laitetaan terveeseen ja hyväkuntoiseen koulurakennukseen oppilaita riittävän pieniin ryhmiin. Lisätään joukkoon päteviä opettajia, joille annetaan riittävästi resursseja kehittää itseään ammatillisesti. Sekoitetaan mukaan hyvää yhteishenkeä ja ravitsevaa maksutonta kouluruokaa. Poistetaan huolella keitoksesta sekä oppilaiden että opettajien kiusaaminen. Maustetaan soppa sopivasti uusilla innovaatioilla, mutta säilytetään opetuksen parhaat perinteet.

 

Huono sisäilma, huono juttu!

Jukka_sisäilmaJopa kahdessa kolmasosassa kouluja, päiväkoteja ja oppilaitoksia ilmoitetaan esiintyvän sisäilmaongelmia. Kuntiemme rakennuksissa tämä välillä selvästi haiseva ongelma on vaaraksi niin niissä päivittäin työskenteleville työntekijöille, kuin myös seinien sisäpuolella aikaansa viettäville lapsille ja nuorille.

Usein sisäilmaongelmat tulevat esille vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on jo räjähtänyt käsiin. Oppilaat, opettajat ja lapset kärsivät allergioista, altistuvat astmalle, on flunssaa, päänsärkyä ja muita vaivoja. Vasta tämän jälkeen aloitetaan tutkimukset, jotka usein kestävät kuukausia, pahimmassa tapauksessa vuosia. Yksilön kohdalla odottavan aika on pitkä. Edessä saattaa olla siirto väliaikaiseen rakennukseen tai esimerkiksi työpisteen vaihto toiseen toimipaikkaan, jossa sairastumista aiheuttavia tekijöitä ei ole.

Asia on korjattava.

Valtion tehtävä ei ole jättää kuntia yksin selviytymään vanhojen laitosrakennusten korjauskustannuksista. Sisäilmaongelmat ovat olleet esillä jo kauan, ongelmaan ei vain ole puututtu tarpeeksi ponnekkaasti. Hyssyttelyn on nyt syytä loppua. Meillä on lukuisa määrä kouluja ja päiväkotirakennuksia, jotka tarvitsevat pikaisesti päätöksen joko laajasta peruskorjauksesta tai vaihtoehtoisesti uuden rakentamisesta. Tässä heikossa taloudellisessa tilanteessa valtion budjetissa rahanreikiä on varmasti useita muitakin, mutta viimeistää nyt valtion investoinnit – vaikka velkarahalla, koulujen ja päiväkotien kunnostamiseen on tarvittava ja yhteiskunnalle tärkeä teko.

Huono sisäilma on terveysriski. Heidän, jotka sairastuvat työpaikan sisäilmaongelmista johtuen, tulee saada reilu kohtelu ammattinsa takia sairastumisen vuoksi. Korvauskäytäntöjä sisäilmasta sairastuneille tulee tarkastella. Terveellinen työympäristö ja puhdas sisäilma ovat oikeuksia, joiden toteutumiseen meidän on pystyttävä luottamaan.

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu, SDP:n eduskuntavaaliehdokas

maaliskuussa 2015

Aikuisopiston kärsimysnäytelmä – kilpailutuksen hintana toiminnan laadun heikkeneminen?

Vantaan aikuisopisto on usean vuoden ajan ollut merkittävä maahanmuuttajien koulutuksen järjestäjä. Aikuisopisto on hoitanut niin maahanmuuttajien starttikoulutusta, valmistavaa- ja perusopetusta ja työvoimapoliittista koulutusta mukaan lukien suomen kielen kursseja. Opettajina aikuisopistossa on ollut päteviä alansa ammattilaisia, joiden työehdot ovat noudattaneet yleistä opetusalan linjaa.

Laki kotoutumisen edistämisestä edellyttää, että maahanmuuttajille järjestetään suomen tai ruotsin kielen koulutusta kotoutumiskoulutuksena. Vastuu on jaettu TE-hallinnon ja kunnan välillä ja se jakautuu monen toimijan vastuualueelle. Valtio rahoittaa koulutuksen ja ELY-keskus valitsee kilpailutuksen perusteella alueen kouluttajat eli siis Vantaalla esimerkiksi aikuisopiston.

Näyttää pahasti siltä, että ensi vuonna kaikki on toisin.

On nimittäin käynyt niin, että kilpailutukseen osallistuneista toimijoista eräs oli tehnyt oman tarjouksensa koulutuksen järjestämisestä paljon halvemmalla päivähinnalla kuin Vantaan aikuisopisto. Ja tuo tarjous on tietenkin kilpailuttajalle mieleisempi.

On kummallista, että kilpailutus koulutuksen tuottajasta voidaan ylipäätään järjestää valitsematta toiminnan laatua tärkeimmäksi kriteeriksi. Kuka uskoo alhaisimman hinnan tarkoittavan parasta tuotetta tai palvelua?

Kukaan ei varmasti voi kiistää sitä, etteikö Vantaan aikuisopisto omalla kokemuksellaan ja työpanoksellaan olisi alueella täysin kiistatta ammattitaitoisin maahanmuuttajaopetuksen järjestäjä, joka omalla työskentelyllään on vaikuttanut vahvasti Vantaan kaupungin monikulttuurisuusstrategioihin ja alueella asuvien maahanmuuttajien kotoutumiseen. Vantaan aikuisopistolla on ollut poikkeuksellisen monipuolinen tehtäväkenttä maahanmuuttajien koulutuksen järjestämisessä.

Nyt vaarana on sen lisäksi, että aikuisopistolla maahanmuuttajien koulutuksen parissa työskennelleiden opettajien palvelussuhteet ovat vaakalaudalla menetetyn koulutusoikeuden vuoksi myös, että koko kotoutumisen edistämiseen tähdännyt kaupungin strateginen työ täytyy aloittaa uudelleen, koska vanhat hyväksi havaitut toimintamallit eivät enää päde uuden toimijan tullessa kuvioihin.

Pahimmillaan käy niin, että aikuisopiston arvokas työ ja vuosien aikana tekemät satsaukset niin henkilöstöön kuin koulutuksen laatuun lakaistaan nyt maton alle aika alta yksikön, jotta yhteistyö uuden toimijan kanssa voidaan aloittaa. Ei hyvä kehityssuunta, ei todellakaan.

 

Joulukuussa 2014

Jukka Mölsä, opettaja, vararehtori

Väkivalta kouluissa arkea, muutos tilanteeseen saatava

Työpaikkaväkivallalla tarkoitetaan työtehtävien hoitamisen aikana fyysisen väkivallan tai senjukka koululla uhan kohteeksi joutumista. Valitettavan usein opettaja joutuu työpaikallaan työtehtäviä tehdessään tilanteeseen, jossa esiintyy uhkailua, tai jossa jopa opettajan fyysistä koskemattomuutta loukataan lyömällä, potkimalla tai puremalla.

Turvallinen ja terveellinen työympäristö on myös jokaisen opettajan oikeus. Ei ole oikein, että opettaja joutuu toistuvasti työtehtäviä hoitaessa työpaikkaväkivallan kohteeksi oppilaiden suunnalta. Usein nämä mainitut väkivaltatilanteet ja ongelmat eivät ole edes pedagogisin keinoin ratkaistavissa, vaan lapsi tarvitsee toisenlaista ohjausta ja apua elämäänsä tavalla, johon opettajaa ei ole koulutettu. Väkivaltatilanteita ennaltaehkäisevään työhön tarvitaan panostuksia ja ongelmien havaitsemiseen ennakoivasti tulee kiinnittää yhteiskunnassa enemmän huomiota. Täytyy myös uskaltaa myöntää ääneen, että kaikki oppilaat eivät kuulu tavallisen perusopetuksen piiriin, vaan heitä tulee hoitaa ja opettaa toisten ammattilaisten ohjauksessa, jossain muualla kuin tavallisessa luokkahuoneessa.

Opetusalan työolobarometrin 2013 mukaan väkivaltaa kokee joka kymmenes opettaja. Nämä tulokset kertovat karua kieltään. Koulujen turvallisuusasioissa, niin lapsen kuin henkilökuntaan kuuluvien osalta on vakavia puutteita. Koulun tulee olla turvallinen paikka niin oppimiseen kuin siellä työskentelyyn. Älä lyö opea! – kehotus saattaa kuulostaa yksinkertaisuudessaan huvittavalta, mutta on täysin relevantti ja liittyy vahvasti tähän ajankohtaiseen aiheeseen. Jotta opettajat voivat hoitaa työnsä hyvin koulussa, tulee työpaikan olla sellainen, ettei siellä tarvitse pelätä.

Jukka Mölsä, opettaja, vararehtori
Vantaalla, marraskuussa 2014

Maksuton koulutus kunniaan

Lukiessani Uuden Suomen foorumia törmäsin kirjoitukseen, jonka otsikko kertoi raflaavasti maksuttoman koulutuksen olevan tulonsiirto etenkin hyvätuloisille. Kirjoittajan mielestä koulutuksen kustannusten suhteen kannatettavaa olisi ajatus siitä, että peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta tulisi maksullista.

Maksuttomalla koulutuksella Suomessa on pitkät perinteet ja mielestäni niistä tulee jatkossakin pitää kiinni. Näinä aikoina saamme usein kuulla vaatimuksia koulutuksen rahoittamiseen opiskelijoilta tulevilla rahoilla. En koe, että maksuton koulutus olisi tulonsiirtoa hyvätuloisille, vaan päinvastoin. Maksuttomalla koulutuksella varmistamme sen, että jokaisella erilaisista sosiaaliekonomisista lähtökohdista huolimatta, on mahdollisuus opiskella ja kehittyä omien kykyjen ja halujensa mukaan. On totta, että korkeakoulutettujen vanhempien lapset suuntaavat opintopolkunsa useimmin korkeakouluun, kuin alemman koulutusasteen saaneiden vanhempien lasten. Mutta eikö tämä nimenomaan ole se syy, miksi toimivasta koulutusjärjestelmästä ja ilmaisesta koulusta tulee pitää kiinni. Niin, ettei kouluttautumisesta tule vain herrain huvia vaan, että kaikilla on siihen yhtäläinen mahdollisuus?

Mielestäni jokaisella meistä tulee olla tilaisuus nauttia laadukkaasta koulutuksesta ja suomalainen maksuton koulujärjestelmä on todistetusti tuottanut hyviä tuloksia. Maksullisella koulutuksella lisäisimme vain eriarvoistavaa koulutuspolitiikkaa ja loisimme samalla lisää epäoikeudenmukaisuutta yhteiskuntaan. Kunnilla ja julkisella sektorilla tulee olla päävastuu opetuspalveluiden tuottamisesta. Emme myöskään voi väheksyä koulutuksen roolia yhteiskunnassa: tavoiteltaessa kestävää kasvua, työllisyyttä ja talouden vakautta, maksuton koulutus luo pohjaa näiden tavoitteiden onnistumiselle. Puhumattakaan yksilölle saavutetuista hyödyistä: eikö valistuksen ajan suurin opetus ollut juuri se, että ihmiset oppivat koulutuksen kautta ajattelemaan itsenäisesti ja luomaan ajatustensa pohjalta tulevaisuutta?

Uuden oppilashuoltolain järjestämiseen Vantaalla tarvitaan viisautta

Elokuun alussa voimaan astunut uusi oppilashuoltolaki lisää kunnan velvollisuuksia oppilas- ja opiskeluhuollon palveluissa. Vantaalla tarvitaan päättäjiltä viisautta uuden lain käyttöönotossa ja soveltamisesta päätettäessä.

Aiemmin kouluissa on toiminut oppilashuoltoryhmiä, jotka ovat voineet keskustella oppilaisiin liittyvistä asioista luottamuksellisesti. Ryhmien toiminnassa korostui varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy. Malli oli opettajista varsin toimiva. Nyt uusi laki edellyttää luvan kysymistä oppilaalta ja huoltajalta siihen, voidaanko asioista puhua tai niihin puuttua. Opettajalle tämä saattaa pahimmassa tapauksessa tarkoittaa, että vaikka näet kuinka, että jokin asia on oppilaalla pielessä, et pysty asiaa nostamaan esille nimillä rehtorille, kuraattorille tai edes terveydenhoitajalle. Tässä mielessä laki ei mielestäni osoita oikeanlaista välittämistä nuorista. Poissaoloista ja opetukseen liittyvissä asioissa opettajaa ei onneksi vaienneta. Mutta nyt opettaja – jolle usein herää ensimmäisten joukossa huoli lapsen mahdollisista ongelmista – joutuu miettimään toimintaansa aikaisempaa raskaamman lainsäädännön ja byrokratian rajojen puitteissa.

Uusi laki pakottaa Vantaankin pohtimaan sen toteutusta. Uhkana on oppilaan auttamisen viivästyminen raskaamman organisaation kuristamana. Ennaltaehkäiseminen ja nopeus lasten ja nuorten ongelmatilanteissa on paitsi tuloksellista myös yhteiskunnalle pitkällä tähtäimellä halvempaa. Uudessa laissa on selkeitä epäkohtia, mutta sen kanssa joudutaan nyt kouluissa toimimaan. Vantaan tulee kuitenkin omassa lakiin liittyvässä ohjeistuksessaan tavoitella ja edistää matalan kynnyksen puuttumista. Hyvän koulun perustana on riittävä ja laadukas opetus ja sitä tukevat hyvin järjestetyt oppilaiden kokonaisvaltaiset hyvinvointipalvelut.

Vantaalla, syyskuussa 2014 

Jukka Mölsä, opettaja, kaupunginvaltuutettu

Kunnon koulu-, päiväkoti-, ja laitosruokaa kaikille!

Syön itse lähes päivittäin kouluruokaa ja olen huolestuneena seurannut valmiin ruuan osuuden kasvua aterioiden valmistuksessa. Lihat tulevat valmiiksi kypsennettyinä, kastikkeet kanistereista ja salaatit suikaleina. Myös ruuan alkuperän kanssa lienee niin ja näin. Mistään lähiruuasta tuskin lienee kyse, jos broilerit tuodaan Brasiliasta ja perunat kuorittuina Puolasta. Näyttää siltä, että koulu- ja laitosruuista on tullut erillinen palvelutuotannon haara. Se on ”pakollinen paha”, jota ei enää mielletä koulun, päiväkodin tai vaikkapa sairaalan omaksi palvelutuotannoksi, ja johon toimintayksikkö ei itse voi enää vaikuttaa.

Kunta saa itse päättää summasta jota koulu- ja laitosruokaan laitetaan. Onko oikein pihistää asiassa, jonka vaikutukset ovat huomattavasti laajemmat kuin helposti nähdään? Vantaalla tarjotaan päivittäin lukuisia julkisin varoin rahoitettuja aterioita. Kaupungin ateriahankinnassa ei saa jättää huomioimatta ruuan kotimaisuutta, turvallisuutta, laatua ja puhtautta. Julkisten ruokahankintojen kriteerinä täytyy olla muukin kuin hinta.

Julkinen ruokahuolto ei ole pelkkää välttämättömän energian turvaamista. Huolella valittu päiväkoti- ja kouluruoka muokkaa lasten terveellisiä ruokailutapoja. Maukas ruoka vanhainkodeissa puolestaan lisää vanhusten viihtyvyyttä. Kunnon koulu-, päiväkoti- ja laitosruoka täytyy kaupungissamme nostaa suurempaan arvoon.  Kaiken lisäksi kotimaisen ruuan valinta julkisissa hankinnoissa lisää kotimaista työllisyyttä, joka puolestaan Vantaallakin vaikuttaa suoraan työpaikkoihin ja siten kaupungin verotuloihin.