Mietteitä yhteiskuntasopimuksesta

Jukka MölsäEilen eteemme annettiin neuvottelutulos kauan valmisteilla olleesta yhteiskuntasopimuksesta. Tässä oli sopimus, jonka kaikki tiesivät jo etukäteen sisältävän epämieluisia ja työntekijöiden etuja leikkaavia päätöksiä. Tältä osin emme olleet väärässä.

Suurta kompromissia on mainostettu torjuntavoittona. Minun on kuitenkin vaikeaa nähdä nyt tapahtunutta voittona. Kaikesta huolimatta.

En kiistä talouden heikkoa tilaa. En kiistä vientiteollisuuden vaikeuksia. En kiistä edes julkisen talouden ongelmia velkaantumisesta puhumattakaan. Torjuntavoitto vie ajatuksemme talvisodan selviytymiskamppailuun ja sinne käsite sopiikin. Mutta nyt minua askarruttaa, millaiset mahdollisuudet maan hallituksella olisi ollut toteuttaa pakkolait, joilla työntekijöitä on uhkailtu ja kiristetty lähes koko hallituskauden. Vaikka eräät perustuslakiasiantuntijat näkivät osittain pakkolakipaketin kohtia toteuttamiskelpoisina, totesivat he tämän edellyttävän erityisen huolellista lainvalmistelutyötä. Kuten olemme huomanneet, tässä erityisessä huolellisuudessa ei hallitus ole todellakaan kannuksia kerännyt. Samoin jää testaamatta, millä tavoin pakkolait olisivat olleet ristiriidassa kansainvälisten sopimusten tuomien velvoitteiden kanssa. Toivottavasti myöhemmin ei paljastu työntekijäjärjestöjen taipuneen bluffin ja kiristyksen vyöryn edessä.

Jos torjuntavoitolla tarkoitetaan miehityksen välttämistä, voi ilmaisu olla paremmin perusteltavissa. Vuosilomien leikkaaminen erityisesti naisvaltaisilta ja pienipalkkaisilta aloilta oli pelottava mahdollisuus. Sairaudesta rankaiseminen palkan menetyksellä ei tosin sekään olisi ollut mielestäni oikein. Mutta olisiko hallitus todella ollut valmis kohtaamaan sen korkean poliittisen hinnan, joka tästä olisi vääjäämättä seurannut? Ainakin perussuomalaiset ovat hallituksessa ollessaan karvaasti saaneet oppia, että vaalilupauksia ei kevytmielisesti kannata tuuleen huutaa.

Nyt esitelty yhteiskuntasopimus on työntekijöille todella kallis ratkaisu. Palkat jäädytetään ja samaan aikaan palkansaajien maksuosuudet nousevat 2,05 %. Tämän lisäksi isolta osalta leikataan 30 % lomarahoista, joka merkitsee 1,5 % palkanalennusta. Tähän vielä päälle vuosittaisen työajan pidentäminen 24 tunnilla ja paikallisen sopimisen lisääminen. Tälläkö kilpailukykyloikka saavutetaan ja ostovoimaa parannetaan?

Vielä on varmastikin liian aikaista arvioida ammattiyhdistysliikkeen onnistumista tämänkertaisessa kamppailussa. Pelkään kuitenkin, että lopputulos olisi ollut meille edukkaampi, jos hallituksen bluffipeli olisi katsottu loppuun.

Maaliskuussa 2016

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu (sd)

Laadukasta koulutusta saadaan säällisellä kohtelulla

_MG_6060-2000pxVantaa, osana myös muita pääkaupunkiseudun kuntia, on tekemässä isoa muutosta liittyen opettajien rekrytointiin ja palkkaamiseen syksyisin. Tarkoituksena on, ettei ensi syksynä työsuhteensa aloittaville opettajille makseta lainkaan palkkaa lukuvuoden kahdelta ensimmäiseltä viikolta.

Pahimmillaan on mahdollista, että oppilasta opettaa jokaisen lukukauden alussa opettaja, joka ei ole voinut, nyt tulleen palkkausajankohdan heikennyksen vuoksi, perehtyä oppilaan ja luokan tilanteeseen. Tämän estää lakikin. Voiko oppilaiden allergioita, diabetesta ja muita erityistarpeita jättää yrityksen ja erehdyksen kautta tuurin varaan esimerkiksi syyslukukauden ensimmäisille viikoille? Opetustyö on pitkäjänteistä toimintaa, joka vaikuttaa oppilaan koko loppuelämään. Kuka vanhempi oikeasti haluaa, että pahimmillaan heidän lapsiaan vuosi toisensa jälkeen opettaa opettaja, joka ei ole lukukauden alussa lainkaan perehtynyt luokkansa oppilaiden tarpeisiin.

Kuvitelma opettajien erityisen turvatusta asemasta työelämässä ei pidä paikkaansa.  Pätkätyöt ovat kouluttautuneidenkin opettajien arkea.  Tosin tämäkin vain onnekkaimmilla. Suomessa on tuhansia työttömiä opettajia.  Kuntien hankalien taloustilanteiden vuoksi, uusien opettajavirkojen perustaminen kouluihin on käynyt harvinaiseksi. Tämä on aiheuttanut sen, että määräaikaisia tuntiopettajia käytetään yhä enemmän ja enemmän. Miten tämänkaltainen toiminta edistää lasten ja nuorten laadukasta opetusta ja koulutusta? Onko vain ajan kysymys, että seuraavaksi aletaan säästösyistä palkkaamaan pätevien opettajien sijasta epäpäteviä?

 

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu ja kansanedustajaehdokas

Tammikuussa 2015

Haista Home!

Kaupungin rakennuksissa muhii ongelma, joka on räjähtämässä käsiin.  Suurin osa kouluistamme ja päiväkodeistamme on rakennettu 1970 – 80 – luvuilla, ja tällä hetkellä niissä oleskelu aiheuttaa vakavia terveydellisiä haittoja useille ihmisille. Vanhojen rakennusten perusteellisia korjauksia ei ole pystytty Vantaalla toteuttamaan niin nopealla aikataululla, kuin olisi ollut tarvetta. Tästä syystä olemme nyt tilanteessa, jossa enemmän kuin muutama koulu ja tarharakennus huutavat pikaisia toimenpiteitä. Sisäilman laadun kanssa ei ole leikkiminen ja viimeistään nyt rahaa pitäisi löytyä kaupungin kiinteistöjen perusteelliseen kunnostamiseen, tai vaihtoehtoisesti uusien rakentamiseen.

Tiedän, että vaatimukseni on kova tässä taloudellisessa tilanteessa, mutta vaihtoehtoja ei ole. Jos korjauksia ei tehdä, tai niitä lykätään jatkuvasti eteenpäin, olemme muutamien vuosien kuluttua tilanteessa, jossa päiväkotilapset ja koululaiset viettävät päivänsä väliaikaisissa parakeissa. Heidän opettajansa puolestaan ovat joutuneet sairaslomalla altistuttuaan liian kauan homeille ja muille sisäilman epäpuhtauksille.

Näissä korjausta vaativissa rakennuksissa työskentelee päivittäin suuri osa kaupungin työntekijöistä. Heidän lisäkseen huonolle sisäilmalle altistuvat lapset ja nuoret, joiden terveyttä meillä ei ole varaa menettää. Terveellinen työympäristö ja puhdas sisäilma ovat oikeuksia, jotka Vantaan kaupungin tulee taata työntekijöilleen ja asukkailleen.

Jukka Mölsä

kaupunginvaltuutettu, ympäristölautakunnan varapuheenjohtaja

 

kirjoitus Meidän Vantaa -lehdessä huhtikuussa 2013