Käytä ääntäsi kuntavaaleissa!

Kuntavaalien ennakkoäänestys on parhaillaan käynnissä. Tämänkertaisten vaalien äänestysprosentin ennustetaan jäävän ennätysmäisen alhaiseksi. Viime kuntavaaleissa äänestysprosentti Vantaalla oli Suomen heikoin, vain 51 prosenttia. Nyt pelätään yleisesti äänestysaktiivisuuden jäävän alle viidenkymmenen prosentin, joka on mielestäni todella huolestuttavaa.

Kulunut valtuustokausi on ollut Vantaan kannalta selviytymistarina. Kauden alkaessa reilusti alijäämäinen talous oli uhka koko kaupungin tulevaisuudelle. Valtuuston suurimmat poliittiset ryhmät keskittyivät laittamaan kaupungin talouden siedettävään kuntoon ja talouden vakauttamisohjelmaan sitouduttiin tiukasti. Tämän vuoksi kulunut valtuustokausi on sisältänyt yksittäisen valtuutetun kannalta vaikeitakin päätöksiä.

Vaikka tilanne onkin aiemmasta hetkellisesti hieman helpottunut, ei nyt vaaleissa valittavan valtuuston tehtävä tule olemaan helppo. Vantaan verotulot eivät kasva toivotulla tavalla, joten ylimääräistä rahaa tuskin tulevaisuudessakaan kaupungin kassasta löytyy.

Tämänkin takia on tärkeää, että valtuustoon valitaan kokonaisuutta tarkastelevia ihmisiä, jotka perustavat näkemyksensä tosiasioihin.  Vantaan valtuuston tehtävä on huolehtia koko kaupungin ja sen asukkaiden edusta, ei ajaa pelkästään yhden asian puolta.  Valtuustoon kaivataan kokonaisuutta ymmärtäviä realisteja, ei ihmisten hädällä politiikkaa tekeviä populisteja.

Mielestäni äänestämällä demarin valtuustoon, äänestät samalla toimivan kokonaisuuden puolesta. Me olemme valmiita tekemään ratkaisuja, joilla asukkaiden palvelut turvataan niukoista resursseista huolimatta. Me emme lupaa liikoja, mutta pidämme lupauksemme.

Tärkeintä on kuitenkin se, että äänestät kuntavaaleissa. Vain niin voit vaikuttaa siihen, millainen paikka Vantaa on tulevaisuudessa.

Jukka Mölsä
ehdolla Vantaan valtuustoon numerolla 10, SDP

 

 

 

 

 

Kaupunkiluonto nostettava sille kuuluvaan arvoon

Suomessa on aika ottaa uusi kurssi kaupunkiluonnon huomioimiseksi. On oivallettava, että luonto voi olla myös lähellä. Tässä suhteessa Vantaa on ollut edelläkävijä puroluontonsa elvyttämisessä.

Kaupungistumisen vanha kaava lähti ajatuksesta, että kaikki luonto haluttiin muuttaa puistoalueiksi. Äärimmäisyytenä siitä seurasi, ettei nurmikoillakaan saanut kävellä. Sitä kauemmaksi perinteistä suomalaista luontosuhdetta tuskin voitiin vääntää.

Vantaan tapaisten kaupunkien vanha infrastruktuuri perustuu maatalouden yhtä vanhoihin tarpeisiin. Kun maatalousvaltaisuus on kadonnut, voi tarpeetkin päivittää. Vanhat ojat eivät enää toimi viemäreinä, vaan ne voidaan palauttaa luonnontilaisiksi. Puron solinasta on iloa kaikille.

Jokaisessa kaupungissa on omat luontotyyppinsä. Metsiäkin tarvitaan lähiöiden henkireikinä. Luontopolkuja ei tarvitse rakentaa vain kauaksi, ne voivat olla myös meitä lähellä.

Vantaan kaupunki voisi jatkaa edelläkävijän rooliaan, ja luoda ensi valtuustokaudella oman kaupunkiluonto-ohjelman. Se ei tarkoita kaupungin muuttamista luonnonsuojelualueeksi, mutta niiden huomioimisen osana kaupunkikuvaa. Voimmehan jo nyt ylpeillä Euroopalle ja koko maailmalle, että meillä taimen kutee aivan kansainvälisen lentokentän vieressä.

Olen ollut ympäristölautakunnan varapuheenjohtajana ajamassa esimerkiksi Krakanojan luonnonsuojelualueen perustamista. Se olisi laatuaan ensimmäinen suomalainen luonnonsuojelukohde, jossa puroluonto olisi itseisarvollinen suojelun peruste. Krakanojan, tutummin Pakkalanpuron, mutkittelevassa purolehdossa käyskentelevä tietää, millainen mahdollisuus meillä on aivan keskellä kaupunkiamme.

Uusi aika tarvitsee uutta ajattelua. Luontoa ei tarvitse tukahduttaa golfkentän tyylisiksi puistoalueiksi. Hyvällä kaupunkisuunnittelulla sille löytyy paikka myös ihan asutuksen naapurissakin.

Jukka Mölsä
ehdolla Vantaan valtuustoon numerolla 10
#kuntavaalit2017

 

 

 

Tasa-arvon edistäminen vaatii työtä

Koulutus on ollut avain suomalaisessa yhteiskunnassa hyvinvoinnille ja ihmisten tasa-arvoisille lähtökohdille pärjätä elämässään. Suomessa naisten ja miesten tasa-arvo toteutuu monilla mittareilla, mutta palkkaeroissa sukupuolten välinen epätasa-arvo on edelleen olemassa, vieläpä hyvin näkyvästi.

Naisten kokonaisansiot ovat edelleen noin 82 % miesten ansioista.  Tilanne kulminoituu myös eläkeiässä. Naisten työeläkkeet ovat keskimäärin 65 % miesten eläkkeistä.  Tasa-arvon näkökulmasta tämä tilanne on kurja.

Työmarkkinoilla vallitsee samapalkkaisuusperiaatteen ilmapiiri. Tästä huolimatta yhteiskuntamme naiset ovat miehiä useammin alemmin palkattuja. Vaikka naiset ovat useasti korkeasti koulutettuja ja tätä kautta usein huomattavastikin miehiä pätevämpiä. Korkeampi koulutus ei Suomessa tarkoita sitä, että palkka olisi sama, saatikka parempi. – Valitettavasti.

Tasa-arvon ja naisten aseman parantaminen yhteiskunnassa on edelleen ajankohtainen aihe. Asia, joka on pidettävä mielessä ja, jonka pohjalta olisi syytä arvioida monia poliittisiakin päätöksiä – Ja ehkäpä korjata aiemmin tehtyjä vääriä sellaisia. Tällainen on esimerkiksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen, joka kolahti naisiin ja naisten asemaan. Subjektiivinen päivähoito-oikeus edistää naisten työllistymistä ja on merkityksellinen naisten työmarkkina-asemalle.

Kansainvälistä Naistenpäivää ei 8.3. vietetä tänäkään vuonna ilman syytä. Tasa-arvon edistämisen nimissä naisten asemaa on yhteiskunnassa parannettava. Tätä työtä tehdään vaikuttamalla asenteisiin ja korjaamalla vanhentuneita tai vääriä päätöksiä. Suuri merkitys tässä työssä on poliittisella päätöksenteolla, jota tehdään Vantaallakin kaupunginvaltuustossa. – Subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettava Vantaalle.

Jukka Mölsä

Hyvä sisäilma ei synny ilmaiseksi

Vaalien lähestyessä on kirjoittelu sisäilmasta jälleen kiihtymässä. Kirjoituksissa on käsitelty muun muassa oirekyselyitä oppilaille ja sairaiden koulujen korvaamista uusilla. Yksi asia on kuitenkin toistaiseksi jäänyt vähemmälle huomiolle. Hyvää sisäilmaa voidaan edesauttaa huomattavan yksinkertaisilla asioilla. Nämä asiat ovat rakennusten huolellinen kunnossapito, nykyistä tehokkaampi siivous ja riittävä ilmanvaihto.

Yhtenä yleisenä sisäilman huonontumisen syynä kouluissa on rakenteisiin päässyt kosteus. Kosteusvaurioiden syntymistä voisi ehkäistä huolehtimalla esimerkiksi kattojen kunnosta. Tämä taas vaatii riittävää panostusta kaupungin omistamien rakennusten kunnon valvontaan. Toinen tärkeä asia on siivous. Mikäli sen taso ei ole riittävää, jää lattioille huomattava määrä pölyä hengityselimiä ärsyttämään. Ja viimeisenä ilmanvaihto, jonka tulisi olla päällä koko ajan. Ilmanvaihtoa ei saisi sammuttaa öiksi eikä viikonlopuiksi.

Lisäpanostus siivoukseen, kunnossapitoon ja ilmanvaihtoon ei ole ilmaista. Ymmärrän kaupungin tarpeen säästöihin, mutta mielestäni tässä säästetään vääristä paikoista. Maksaa huomattavasti vähemmän panostaa ennakoivasti rakennusten kuntoon ja siisteyteen, kuin ratkoa näiden seikkojen laiminlyönneistä johtuvia sisäilmaongelmia. Toivonkin tulevalle valtuustolle viisautta budjetoida enemmän varoja hyvään sisäilmaan.

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu

Kirjoitus julkaistu Vantaan Sanomissa lauantaina 18.2.2017

 

Muutama ajatus Vantaan talousnäkymistä

On jälleen syksyn myötä tullut aika paneutua kaupungin tulevan talousarvion laatimiseen. On muuten nykyisen valtuuston viimeinen budjetti. Lukijalle on varmasti ennestään selvä asia se, että Vantaalla on paljon velkaa ja, ettei rahaa ole ollut viime aikoina juuri tuhlattavaksi asti.

Uutinen, joskaan ei yllättävä, saattaa kuitenkin olla, että nyt näyttää menevän vieläkin heikommin. Kun kaupunginjohtaja viime toukokuussa valtuuston talousseminaarissa ilmoitti olevansa todella huolestunut kaupungin tulevaisuuden talousnäkymistä, hän varmasti tarkoitti sitä. Tva (talouden vakauttamisohjelma) on purrut hyvin, iso kiitos kaupungin työntekijöiden joustokyvyn ja innovatiivisuuden. Kaupungin käyttömenot pystytään kattamaan sisään ohjautuvilla verotuloilla, mutta uusiin investointeihin ja yllättäviin menoihin joudutaan ottamaan lainaa. Lainaa, jota on ennestään jo noin miljardi ja sata miljoonaa euroa. Länsi-metron rakentaneella Espoolla on nyt enemmän, mutta se ei varmaan ole vantaalaisille kovinkaan suuri juhlan aihe.

Aika surkuhupaisaa on se, että Vantaan isoin ongelma valtavan velan lisäksi on kaupungin kasvu. Maakunnista ihmiset muuttavat etelään työn perässä ja todennäköistä on, että Suomeen saapuneista ja saapuvista turvapaikanhakijoistakin iso osa hakeutuu pääkaupunkiseudulle. Väestönkasvu on asia, josta suurin osa Suomen kuihtuvista kunnista olisi kiitollinen, mutta Vantaalle se tietää vääjäämättä myös melkoista investointitarvetta. Uusia kuntalaisia varten täytyy rakentaa kunnallistekniikkaa, päiväkoteja ja kouluja, puhumattakaan terveys- ja sosiaalipalveluista. Kun rahaa ei ole, pitäisi ottaa lisää lainaa, mikä ei virkamiehistä eikä suurimmalle osalle poliitikoistakaan vaikuta kovin tavoiteltavalta vaihtoehdolta.

Vantaan iso ongelma on se, että verotulot eivät kasva, eikä kasvua ole isommin odotettavissa tulevaisuudessakaan. Lisääntyvän väestön tarpeet pitäisi siis yrittää hoitaa nykyisillä tuloilla. Suuren huolen aiheuttavat myös yllättävät rahanreiät. Millaisen paineen tuleviin talousarvioihin mahtavat tuoda muun muassa sisäilmaongelmaisten päiväkotien ja koulujen korjaamiset ja uusilla rakennuksilla korvaamiset.

Hämeenkylän koulun purkaminen ja uuden rakentaminen on tulevassa budjetissa huomioitu, mutta entä tulevat vastaavat tapaukset. Uskon valitettavasti, että Hämeenkylän koulun sisäilmaongelmat olivat vasta alkua tulevalle. Uskon että tulevaisuudessa joudutaan korvaamaan useampia kouluja ja päiväkoteja uusilla rakennuksilla, kuin mitä nyt halutaan uskoa.

Vantaa on hieno kaupunki, jonka kasvu hyödyttäisi koko maata. Tätä ei nykyinen hallitus kuitenkaan halua ainakaan täysin ymmärtää. Samaan aikaan kuin pääkaupunkiseudun kaupunkeja vaaditaan rakentamaan lisää asuntoja, ei aluetta muuten haluta valtion toimesta avustaa. Toivottavasti asiaan löytyy ratkaisuja, jotka mahdollistavat Vantaan kasvun järkevällä tavalla.

Syyskuussa 2016
Jukka Mölsä

 

 

Mietteitä yhteiskuntasopimuksesta

Jukka MölsäEilen eteemme annettiin neuvottelutulos kauan valmisteilla olleesta yhteiskuntasopimuksesta. Tässä oli sopimus, jonka kaikki tiesivät jo etukäteen sisältävän epämieluisia ja työntekijöiden etuja leikkaavia päätöksiä. Tältä osin emme olleet väärässä.

Suurta kompromissia on mainostettu torjuntavoittona. Minun on kuitenkin vaikeaa nähdä nyt tapahtunutta voittona. Kaikesta huolimatta.

En kiistä talouden heikkoa tilaa. En kiistä vientiteollisuuden vaikeuksia. En kiistä edes julkisen talouden ongelmia velkaantumisesta puhumattakaan. Torjuntavoitto vie ajatuksemme talvisodan selviytymiskamppailuun ja sinne käsite sopiikin. Mutta nyt minua askarruttaa, millaiset mahdollisuudet maan hallituksella olisi ollut toteuttaa pakkolait, joilla työntekijöitä on uhkailtu ja kiristetty lähes koko hallituskauden. Vaikka eräät perustuslakiasiantuntijat näkivät osittain pakkolakipaketin kohtia toteuttamiskelpoisina, totesivat he tämän edellyttävän erityisen huolellista lainvalmistelutyötä. Kuten olemme huomanneet, tässä erityisessä huolellisuudessa ei hallitus ole todellakaan kannuksia kerännyt. Samoin jää testaamatta, millä tavoin pakkolait olisivat olleet ristiriidassa kansainvälisten sopimusten tuomien velvoitteiden kanssa. Toivottavasti myöhemmin ei paljastu työntekijäjärjestöjen taipuneen bluffin ja kiristyksen vyöryn edessä.

Jos torjuntavoitolla tarkoitetaan miehityksen välttämistä, voi ilmaisu olla paremmin perusteltavissa. Vuosilomien leikkaaminen erityisesti naisvaltaisilta ja pienipalkkaisilta aloilta oli pelottava mahdollisuus. Sairaudesta rankaiseminen palkan menetyksellä ei tosin sekään olisi ollut mielestäni oikein. Mutta olisiko hallitus todella ollut valmis kohtaamaan sen korkean poliittisen hinnan, joka tästä olisi vääjäämättä seurannut? Ainakin perussuomalaiset ovat hallituksessa ollessaan karvaasti saaneet oppia, että vaalilupauksia ei kevytmielisesti kannata tuuleen huutaa.

Nyt esitelty yhteiskuntasopimus on työntekijöille todella kallis ratkaisu. Palkat jäädytetään ja samaan aikaan palkansaajien maksuosuudet nousevat 2,05 %. Tämän lisäksi isolta osalta leikataan 30 % lomarahoista, joka merkitsee 1,5 % palkanalennusta. Tähän vielä päälle vuosittaisen työajan pidentäminen 24 tunnilla ja paikallisen sopimisen lisääminen. Tälläkö kilpailukykyloikka saavutetaan ja ostovoimaa parannetaan?

Vielä on varmastikin liian aikaista arvioida ammattiyhdistysliikkeen onnistumista tämänkertaisessa kamppailussa. Pelkään kuitenkin, että lopputulos olisi ollut meille edukkaampi, jos hallituksen bluffipeli olisi katsottu loppuun.

Maaliskuussa 2016

Jukka Mölsä
opettaja, kaupunginvaltuutettu (sd)

Karu esimerkki yksityistämisestä

jukka_kasvot_2015Viime aikoina suomalaisia on voimakkaasti kuohuttanut tieto sähkönsiirtoyhtiö Carunan vähintäänkin reippaista korotuksista sähkönsiirtomaksuihin. Kyseinen Caruna omistaa 20 % Suomen sähkönsiirtoverkosta ja näin ollen korotukset tulevat koskettamaan monia. Omakotitalojen lämmityskustannuksiin on useilla alueilla tulossa satojen eurojen vuosittaiset lisäkulut.

Carunan hinnat eivät ole olleet valtakunnan kalleimpia, mutta yhtiö on toimillaan kovaa vauhtia korjaamassa tilannetta. Sähkönsiirto on melkein joka paikassa niin sanottu luonnollinen monopoli. Itse energian voit kilpailuttaa, mutta sähköverkon omistaja määrää siirtohinnan. Koska paikkakunnalla toimijoita on melkein aina vain yksi, voivat yrityksen omistajat vapaasti määrätä, mitä siirto maksaa. Kyseessä on siis välttämättömän hyödykkeen myyntiin liittyvä monopoliasema. Samalla tavalla monopoliasemassa ovat vedenmyynti, jätehuolto ja moni muu yhteiskunnan kannalta välttämätön toimiala.

Carunan hinnannosto saattaa olla pieneltä osin perusteltavissa. Yhteiskunta on todellakin asettanut vaatimuksia sähkönjakelun turvaamiseksi, mikä aivan varmasti pakottaa parantamaan ja kehittämään sähköverkkoa. Sähkökaapelien maahan kaivaminen ei myöskään ole ilmaista. Korotukset ovat kuitenkin mitä ilmeisimmin ylimitoitettuja tuleviin toimiinkin verrattuna. Carunan tarkoitus on tehdä voittoa omistajilleen ja voiton varmistamiseksi hinnat nousevat. Lisäksi yrityksen harrastama verosuunnittelu varmistaa sen, etteivät voittorahat jää Suomeen. Ja kaikki tämä tapahtuu täysin laillisesti.

Edellinen hallitus teki suuren virheen salliessaan Fortumin myydä sähkönsiirtotoimintansa lähinnä ulkomaisille pääomasijoittajille. Kyseessä on malliesimerkki tyhmyydestä, johon ei sivistyneen yhteyskunnan pitäisi sortua.

Huonoja esimerkkejä yksityistämisestä löytyy muitakin, muun muassa Digita-case, jossa YLE pakotettiin myymään verkkonsa Digitalle, jonka jälkeen Digita taasen myytiin pääomasijoittajille aiheuttaen, että Suomen tv-verkosta tuli ulkomaisten sijoittajien rahasampo.

Nykyinen hallitus jatkaa samoilla jäljillä. Ministeri Bernerin suunnitelmissa on pakottaa VR antamaan oma kalustonsa kilpailijoiden käyttöön. Tämä lienee ensimmäisiä askeleita siihen suuntaan, että pian rautatieverkkomme ei ole enää omissa käsissämme. Myös kunnat voivat halutessaan sortua samaan hölmöyteen. Uskon, että lähitulevaisuudessa olemme useammin sen tilanteen edessä, että keskustelemme vakavasti siitä, pitäisikö esim. vesihuolto yksityistää.

Julkisin varoin rakennettujen tai muuten syntyneiden luonnollisten monopolien myyminen ulkomaisille tahoille on suorastaan rikollista kansalaisia kohtaan. Mikään ei mahdollista hintojen nostamista niin kuin monopoliasema. Julkisen vallan tehtävä on turvata tarpeelliset palvelut kansalaisille, ei siirtää niitä ulkomaisten pääomasijoittajien hinnoittelun armoille.

Toivottavasti tapaus Carunasta voidaan ottaa opiksi.

Helmikuussa 2016
Jukka Mölsä, kaupunginvaltuutettu (sd), opettaja

Turvapaikanhakijat tuovat haasteensa Vantaalle

jukka_kasvot_2015Turvapaikanhakijoiden suuri määrä pakottaa meitä Vantaallakin tarkastelemaan tehtyjä ratkaisuja muuttuneen tilanteen valossa. Vaikka maan hallituksen tiukennetut linjaukset ovat julkisuudessa esitetty, on pääkaupunkiseudun kunnissa ja etenkin Vantaalla perusteltua pohtia tilannetta kokonaisvaltaisesti.

Ratkaisuiksi on esitelty maahanmuuttajien sijoittamisesta muuttotappiokuntien tyhjiin asuntoihin, joissa vähenevän ja ikääntyvän väestön tuomat haasteet pystyttäisiin ratkaisemaan uusilla kuntalaisilla. On kuitenkin täysin selvää, että oleskeluluvan saaneista merkittävä osa tulee muuttamaan pääkaupunkiseudulle. Syykin on ymmärrettävä; työllistymismahdollisuudet ja aiemmin tulleet sukulaiset/maanmiehet.

Varsin yleisesti nähdään, ettei väestön eriytyminen omiin kaupunginosiinsa palvele tulijoiden integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Aikaisemmin Vantaalla on luotettu kaavoituspolitiikan keinoihin estää tämän kaltainen kehitys, mutta vaikuttaa siltä, ettei asiassa ole meilläkään täysin onnistuttu. Vantaalla voi helposti havaita merkittäviä alueellisia eroja maahanmuuttajataustaisen väestön sijoittumisen suhteen. Parantamisen varaa siis on.

Nyt on siis pohdittava, riittääkö aikaisemman kaltainen kaavoituspolitiikka takaamaan aikaisemman kaltaisen onnistumisen. Vantaa on pyrkinyt aikaansaamaan kohtuuhintaista vuokra-asumista, joka on palvellut koko pääkaupunkiseudun elinvoimaisuutta ja kehittymistä. Jopa entisinä, talouden parempina aikoina, ratkaisu on ollut Vantaalle kallis. Nyt puhumme kuitenkin entistä kalliimmasta ratkaisusta. Asunnon tarpeessa olevien maahanmuuttajien siirtyminen työelämään kielitaidon, koulutustarpeen ja kotoutuksen suhteen tulee viemään vuosia. Kaupungillamme ei ole varaa julkisuudessakin esitettyyn arvioon kymmenen vuoden keskimääräisestä kotoutumisajasta ennen työmarkkinoille siirtymistä tai yrittäjäksi ryhtymistä.

Vantaalaisilla on lupa suunnata katseensa ympäröiviin kuntiin ja kysyä, mitä nämä ovat tehneet tai aikovat tehdä kohtuuhintaisen vuokra-asuntokannan tuottamisen suhteen? Aktiivisuus asiassa vähentäisi vaaraa valtaväestön ja uudempien tulijoiden välien jännittymisen suhteen. Emme voi hyväksyä pääkaupunkiseudulla kuntien yrityksiä rakentaa ja ylläpitää impivaaralaisen puistokaupungin idylliä, jonne pääsee ainoastaan riittävän vauras väestönosa. Tämähän tapahtuu muiden kustannuksella. Vantaan kustannuksella!

Vantaan on tehostettava nykyistä linjaa, jossa kaavoituksella estetään alueiden eriytyminen. Vantaan päiväkotien ja koulujen suhteen kaavoitus saattaa kuitenkin olla liian hitaasti tehoava väline. Oppilaaksiottoa ja sen linjauksia on pohdittava palvelun tasalaatuisuuden ja kotoutumisen toteutumisen näkökulmasta. Pelkällä rahoituksen suuntaamisella emme tule onnistumaan vaikka sitäkin tarvitaan edelleen.

 Joulukuussa 2015

Jukka Mölsä
kaupunginvaltuutettu (sd), opettaja

Edunvalvonnalla on vaikutusta

Vantaan kaupunginhallitus hyväksyi 16.11.2015 vuoden 2016 talousarvion. Uhkana oli, että kaupunki hyödyntäisi hallituksen toiminnan mahdollistamaa suhdeluvun heikennystä ja subjektiivisen päivähoito-oikeudesta luopumista talouden asettamien haasteiden vuoksi. Onneksi valtuusto päätti estää ylisuurten varhaiskasvatusryhmien muodostumisen. Valitettavasti valtuusto ei turvannut lapsen subjektiivista oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Silti en voi olla kiittämättä VLY:n erittäin aktiivista budjettivaikuttamista. Yhdistys teki puheenjohtaja etunenässä kaupunginvaltuutetut hyvin tavoittanutta ja menestyksellistä lobbausta. Toiminnalla tulokset saavutetaan.

EU-komission julkaisemasta seurantaraportistakin saamme tukea, kun esitämme, että varhaiskasvatuksen leikkaukset tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Jotta vältämme ”koulutuksellisen köyhyyden” eli tilanteen, jossa yhä suurempi osuus nuorista ei saavuta koulutusjärjestelmälle asetettuja vähimmäistavoitteita. Kun komission julkaisemassa raportissa vielä moititaan Suomea poikien tyttöjä heikommasta koulumenestyksestä ja maahanmuuttajataustaisten nuorten heikosta koulumenestyksestä suhteessa valtaväestöön, on pätevän korkeakoulutetun lastentarhanopettajan ammattitaidolle tilausta.

Vantaalla varhaiskasvatuksen haasteet ovat poikkeuksellisen suuria. Sitä suuremmalla syyllä meillä ei ole varaa epäonnistua syrjäytymisen ehkäisyssä ja kotouttamisessa. Se, että meillä valmistava opetus alkaa jo esiopetuksessa, tuo merkittävää etua maahanmuuttajataustaiselle lapselle koko loppuelämäksi. Ja Vantaan malli esiopetuksen ja valmistavan opetuksen yhdistämisestä kelpaa muille malliksi. Ihmettelen, kuinka muilla on varaa olla vastaavaa toimintatapaa vailla.

Tätä kirjoittaessani perustuslakivaliokunta toivottavasti pohtii subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamista hyvin kriittisesti, ja lapsen etua unohtamatta. Ainakaan LTOL:n ja OAJ:n tiedottamista seuraavalle, päättäjät eivät voi päätöksiään tiedonpuutteella perustella. Vaikka en ole tyytyväinen Vantaan kaupunginvaltuuston päätökseen olla turvaamatta lapsen ja yhteiskunnan edun mukaista varhaiskasvatusta kaikille lapsille vanhempien tilanteesta riippumatta, toivon ettei hallitus enempää tuota lyhytnäköisiä leikkausmahdollisuuksia, joita kuntapäättäjien voi olla vaikea vastustaa samaisen hallituksen kiristäessä kuntien rahoitusta.

Kuva:www.vantaa.fi
Kuva:www.vantaa.fi

Voimme kaikesta huolimatta tulkita, että valtuutetuilla oli kykyä ja tahtoa nähdä niin varhaiskasvatuksen, alkuopetuksen ja perusopetuksen palvelut kaupungin kannalta erityisen tärkeinä. Tämä antaa uskoa OAJ paikallisen vaikuttamistyön merkitykselle ja kannustaa jatkamaan toimintaa kehittäen. Kannattaa vastaisuudessakin ylläpitää ja luoda suhteita virkamiesten ohella opetuslautakunnan, kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen suuntaan. Tarve ei tule poistumaan.

 

marraskuussa 2015

Jukka Mölsä
OAJ:n Vantaan paikallisyhdistyksen pj.
Kaupunginvaltuutettu

Uhkaava kirjaus?

jukka_kasvot_2015Tilanne vaatii valppautta! Maan hallitus on muun muassa sopimusoikeuden rajoittamistoimillaan osoittanut, että se on valmis palkansaajien etujen vastaisiin toimenpiteisiin työntekijäjärjestöjen mielipiteitä huomioimatta. Onkin syytä lukea hallitusohjelmaa tapahtuneen valossa, eikä uhkien pohtiminen ole tarpeetonta pessimismiä. Koulutuksen ja kasvatuksen kannalta hallitusohjelman kirjaus tuntuu erityisen uhkaavalta:

”Kuntien henkilöstön kelpoisuusehdot

Yksityiskohtaisista ja kapea-alaisista kelpoisuusvaatimuksista luovutaan. Korostetaan tehtävään valittavan henkilön osaamista. Samalla sitoudutaan keventämään palveluiden henkilöstörakennetta koskevia velvoitteita. Julkisen vallan käyttöön kuuluvien tehtävien kelpoisuusehdot säädetään lainsäädännössä. Muilta osin lainsäädäntötasoisista koulutustasovaatimuksista luovutaan ilman erityisen painavia perusteita. Kelpoisuusehtoja uudistetaan niin, että korkea-asteen koulutusta vaativissa asiantuntijatehtävissä kelpoisuusehto on pääsääntöisesti korkeakoulututkinto. Tehtävät, joissa ei ole lain tai asetuksen tasoisia kelpoisuusvaatimuksia, jätetään myös jatkossa normituksen ulkopuolelle.”

Kirjaus ei sulje opettajia ulkopuolelle. Erityisesti olen huolissani kelpoisuusehdoista rehtoreiden, koulunjohtajien ja päiväkodinjohtajien suhteen. Toivottavasti hallituksen varsin ketteräksi osoittautunut toiminta ei tuota tilannetta, jossa pedagoginen johtaminen voitaisiin jatkossa toteuttaa ilman opettajan pätevyyttä. Väitän, että suomalaisten aikaisemman PISA-menestyksen taustalla on ollut rehtoreiden opettajataustaisuus. Johtamisen tuloksellisuuden kannalta ei ole haitallista, jos on pätevöitynyt ja saanut kokemustakin johtamastaan toiminnasta. Tällaiset toimintaa ymmärtävät johtajat ovat parhaita laadun ja kehittämisen takeita. Tätä ei saa vaarantaa!

On kysyttävä, irtaantuuko johtaminen kouluissa jo nyt liiaksi koulujen arjesta? Yritetäänkö kouluihin tuoda sellaisia liike-elämän käytänteitä ja kielellisiä käsitteitä, jotka kouluihin eivät kuulu? Voiko koulua johtaa ilman opettajakoulutusta? Tiedämme liikeyrityksen päätehtävän ja tiedämme senkin, ettei esimerkiksi koulun päämäärä voi olla sama.

Koulutuksen ja kasvatuksen kannalta kelpoisuusehdot ovat olleet pääsääntöisesti laatua ja toiminnan kehittämistä tukevia. Ei puhuta virtaviivaistamisesta ja normien purkamisesta kun toiminnalla vaarannettaisiin asiantuntevan johtamisen edellytykset. Ja kun liike-elämän johtaminen osoittautuu epäonnistuneeksi koulutuksen ja kasvatuksen kentillä, laskun maksaa veronmaksaja, ei osakkeenomistaja.

Marraskuussa 2015
Jukka Mölsä
opettaja, Vantaa