Aikuisopiston kärsimysnäytelmä – kilpailutuksen hintana toiminnan laadun heikkeneminen?

Vantaan aikuisopisto on usean vuoden ajan ollut merkittävä maahanmuuttajien koulutuksen järjestäjä. Aikuisopisto on hoitanut niin maahanmuuttajien starttikoulutusta, valmistavaa- ja perusopetusta ja työvoimapoliittista koulutusta mukaan lukien suomen kielen kursseja. Opettajina aikuisopistossa on ollut päteviä alansa ammattilaisia, joiden työehdot ovat noudattaneet yleistä opetusalan linjaa.

Laki kotoutumisen edistämisestä edellyttää, että maahanmuuttajille järjestetään suomen tai ruotsin kielen koulutusta kotoutumiskoulutuksena. Vastuu on jaettu TE-hallinnon ja kunnan välillä ja se jakautuu monen toimijan vastuualueelle. Valtio rahoittaa koulutuksen ja ELY-keskus valitsee kilpailutuksen perusteella alueen kouluttajat eli siis Vantaalla esimerkiksi aikuisopiston.

Näyttää pahasti siltä, että ensi vuonna kaikki on toisin.

On nimittäin käynyt niin, että kilpailutukseen osallistuneista toimijoista eräs oli tehnyt oman tarjouksensa koulutuksen järjestämisestä paljon halvemmalla päivähinnalla kuin Vantaan aikuisopisto. Ja tuo tarjous on tietenkin kilpailuttajalle mieleisempi.

On kummallista, että kilpailutus koulutuksen tuottajasta voidaan ylipäätään järjestää valitsematta toiminnan laatua tärkeimmäksi kriteeriksi. Kuka uskoo alhaisimman hinnan tarkoittavan parasta tuotetta tai palvelua?

Kukaan ei varmasti voi kiistää sitä, etteikö Vantaan aikuisopisto omalla kokemuksellaan ja työpanoksellaan olisi alueella täysin kiistatta ammattitaitoisin maahanmuuttajaopetuksen järjestäjä, joka omalla työskentelyllään on vaikuttanut vahvasti Vantaan kaupungin monikulttuurisuusstrategioihin ja alueella asuvien maahanmuuttajien kotoutumiseen. Vantaan aikuisopistolla on ollut poikkeuksellisen monipuolinen tehtäväkenttä maahanmuuttajien koulutuksen järjestämisessä.

Nyt vaarana on sen lisäksi, että aikuisopistolla maahanmuuttajien koulutuksen parissa työskennelleiden opettajien palvelussuhteet ovat vaakalaudalla menetetyn koulutusoikeuden vuoksi myös, että koko kotoutumisen edistämiseen tähdännyt kaupungin strateginen työ täytyy aloittaa uudelleen, koska vanhat hyväksi havaitut toimintamallit eivät enää päde uuden toimijan tullessa kuvioihin.

Pahimmillaan käy niin, että aikuisopiston arvokas työ ja vuosien aikana tekemät satsaukset niin henkilöstöön kuin koulutuksen laatuun lakaistaan nyt maton alle aika alta yksikön, jotta yhteistyö uuden toimijan kanssa voidaan aloittaa. Ei hyvä kehityssuunta, ei todellakaan.

 

Joulukuussa 2014

Jukka Mölsä, opettaja, vararehtori